Maisematekoja tarvitaan maaseudullakin - Katso lista parhaista pihapuista

Jo yksi hieman erikoisempi puulaji lisää pihan maisemallista arvoa. Suurella pihalla on tilaa kasvattaa sekä lehti- että havupuita. Kuva: Säde Aarlahti

Korkeat, vihreät latvukset luovat maisemalle kehykset ja keskipisteet, joissa katse voi levätä. Kuva: Säde Aarlahti

Kirsikkapuiden kukinta on vuoden odotetuimpia hetkiä. Pikkupuut tuovat maisemaan kerroksellisuutta. Kuva: Säde Aarlahti

Puiden vihreydessä on lukematon määrä sävyjä. Saarnen latvus säilyy limenvihreänä juhannukseen asti. Kuva: Säde Aarlahti

Puut lisäävät tehokkaasti myös pihan monimuotoisuutta. Kirjosieppo viihtyy pihakoivun katveessa. Kuva: Säde Aarlahti

Siperianlehtikuusi on kaunis kaikkina vuodenaikoina. Kuva: Säde Aarlahti

Tuttua metsätammea muistuttava punatammi on suuri- ja kiiltävälehtinen maisemapuu. Kuva: Säde Aarlahti

Kotipuutarhojen pienentyessä on puun taimien istuttaminen vähentynyt. Enää ei suosita suuria jalopuita, jotka eivät mitoitukseltaan sovi pienille omakotitonteille. Maaseudun laajoilla pihoilla löytyy silti edelleen tilaa ja tarvetta suurille latvuksille.

Puun istuttaminen on maisemateko, joka palkitsee kymmenien vuosien ajan. Vanhojen pihapiirien kotoisuus kätkeytyykin usein juuri vanhoihin latvuksiin, omiin, tärkeisiin pihapuihin, joiden oksat kaartuvat kulkijan ylle, ja joiden lehdistä kuuluva hiljainen havina on tärkeä osa kodin tunnelmaa.

Kotipihojen elämässä ollaan parhaillaan vaiheessa, jossa maisemia koristavat vanhat omenapuut. Niitä istutettiin ahkerasti sotavuosien päätyttyä, jolloin hedelmät olivat arvossaan, ja maaseudulla kiersi ammattimaisia puutarhaneuvojia. Heidän opeillaan maisema rikastui, ja pihoista rakentui kauniita ja satoisia.

Vanhimmissa pihapiireissä kasvaa edelleen omenapuiden lisäksi myös koivuja, kirsikoita, kuusia, pihtoja ja vaahteroita, maan eteläisissä osissa tammiakin. Tärkeässä osassa ovat juhlapuut, joita on istutettu kihlajaisten, lasten syntymän tai merkkipäivien kunniaksi.

Useimmat aikaisempien sukupolvien puuistutuksista alkavat kuitenkin ikänsä puolesta tulla tiensä päähän. Tarvittaisiinkin uusi puuntaimien sukupolvi, jotta pihapiirien tunnelma säilyisi vehreänä ja kotoisana.

Suuri piha on kuin luotu ikivihreille havupuille ja muhkeille lehtipuille, joiden kasvumuodoista voi päätellä maiseman ikää ja kulttuuriarvoa. Selkeät latvukset myös tekevät pihasta ehyen ja yhtenäisen, ja sitovat sen eri elementit yhteen. Laajasta pihasta tuleekin helposti rikkonainen, jos sen täytteeksi ripotellaan liian pieniä ja matalia istutuksia.

Puita voi istuttaa yksittäisiksi keskipisteiksi tai muutaman puun ryhmiksi. Tärkeää on ottaa huomioon se, että kasvupaikka ei käy liian ahtaaksi vuosikymmenienkään kuluttua. Niinpä etäisyydet rakennuksiin ja teihin kannattaa mitoittaa väljiksi.

Puun kasvun kannalta turvallinen etäisyys rakennuksiin on noin 10 metriä, tiehen 4–5 metriä ja naapurin rajaan 5–10 metriä. Nämä välimatkat riittävät tavallisesti suurenkin puun kasvuun. Pienemmäksi jääviä puita voi istuttaa lähemmäs rakennuksia.

Sopivaa etäisyyttä kahden yksittäisen puun välille on vaikeampi määrittää, kasvavathan metsänkin puut joskus hyvin lähellä toisiaan. Jos kuitenkin toivotaan, että latvukset kykenee erottamaan toisistaan, on sopiva taimiväli noin 5–10 metriä. Puukujanteessa puiden välimatkan olisi hyvä olla vähintään 15–20 metriä.

Toukokuu on hyvää aikaa kaikkien puuntaimien istuttamiseen. Ruukussa kasvavia taimia voi istuttaa läpi kasvukauden.

Tässä vinkkilista ison pihan tunnelmaan sopivista maisemapuulajeista sekä mukavista erikoisuuksista, jotka täydentävät peruslajeja. Roomalainen numero lajin perässä kertoo, millä kasvuvyöhykkeellä laji suositusten mukaan talvehtii. Oman pihan kasvuvyöhykkeen voi tarkastaa puutarhakirjoista tai esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen nettisivulta: ilmatieteenlaitos.fi/kasvuvyöhykkeet

Havupuita

kanadanhemlokki I–II(III) Tsuga canadensis

koreanpihta I–IV Abies koreana (Taimistosta osattava kysyä suurikasvuista kantaa.)

pihdat (siperianpihta II–VII (VIII), palsamipihta II–VII) Abies sibirica, A. balsamea

serbiankuusi I–V Picea omorica

siperianlehtikuusi I–VIII Laris sibirica

Leveälatvuksisia lehtipuita

hevoskastanja I–III (IV) Aesculus ­hippocastanum

jalopähkinät (japaninjalopähkinä I–III (IV), mantŝurian­jalopähkinä II–V) Juglans ­ailantifolia, J. mandshurica

lehmukset I–V Tilia cordata, T. x vulgaris, T. platyphyllos

metsävaahtera I–V Acer platanoides

omenapuu I–III (IV–VI) Malus x domestica

tammi I–IV (punatammi I–III) Quercus robur, Q. rubra

Korkeita, kapeahkoja maisemapuita

laakeripoppeli I–VI Populus laurifolia

pylväshaapa I–VI Populus tremula ’Erecta’

päärynäpuu I–III (IV–V) Pyrus communis

Nopeakasvuisia lajeja

hopeapoppeli I–V Populus alba

jalavat (vuorijalava I–V, kynäjalava I–IV) Ulmus glabra, U. laevis

koivut (rauduskoivu I–VII, hieskoivu, I–VIII) Betula ­pendula, B. pubescens

saarni I–III (IV) Fraxinus excelsior

salavat (kujasalava I–V, hopeasalava I–VI) Salix × fragilis, S. alba var. sericea 'Sibirica'