Sika voi hyvin, sikatalous ei
Lähde:Tike Lähde:TNS Gallup Elintarviketieto OySuomalainen sika kuuluu Euroopan parhaimmistoon, mutta sikataloudella menee huonosti. Tilannetta ei helpota pelko siitä, mitä isoveli idässä seuraavaksi keksii.
”Sika voi hyvin, isäntä huonosti” kiteyttää MTK:n kotieläinasiamies Jukka Rantala. Hän on valvonut sianlihantuottajien etua MTK:ssa seitsemän vuotta ja koko sen ajan ala on ollut kannattavuuskriisissä. Siis seitsemän laihaa vuotta – eikä lihavia näytä olevan tulossa, vaikka niiden vuoro jo kiireesti olisi. Sikalat ovat sulkeneet oviaan huimaa vauhtia.
Vuonna 2007 iski raju kannattavuuskriisi, kun viljan hinta hyppäsi huippuunsa ja sitä myötä rehut kallistuivat. Lihamarkkinat eivät reagoineet riittävän nopeasti. Seurasi hintojen vuoristorataa, jossa sikavaunu tuli koko ajan jälkijunassa.
Samanaikaisesti tuotannon tukijärjestelmät vedettiin alas. Sianlihan kansallinen tuki on ollut koko ajan vaakalaudalla ja lopulta EU-komissio lakkautti sen. Sianlihantuotannossa uudelle kapasiteetille ei makseta senttiäkään tukea, mikä on pannut investoinnit kokonaan jäihin. Uusia sikaloita ei rakenneta eikä vanhoja uusita.
”Lisäksi tiloja painaa lisääntyvä byrokratia, joka koskee kaikkia tuotantosuuntia. Tulee täydentäviä ehtoja, ympäristöehtoja, hyvinvointiehtoja. Ne, jotka pystyvät, lopettavat, ja ne, joiden on pakko jäädä, sinnittelevät mukana”, Rantala kiteyttää.
Käytännössä pienet ja velattomat tilat lopettavat, jos niiden elinkaaren vaihe on siihen sopiva.
Vuonna 2000 Suomessa oli vielä 6 200 sikatilaa. Tänä vuonna tiloja on 1 400, mutta vuoteen 2020 mennessä tilamäärän ennustetaan tästä vielä puolittuvan.
Tiukkaa sopimustuotantoa
”Kaikki maailmalla tapahtuva vaikuttaa meihin”, toteaa toimitusjohtaja Anne Kallinen Suomen Elintarviketiedosta. ”Tulevaisuus riippuu kuitenkin monesta asiasta.”
Sikatilat ovat yhä kiinteämmässä yhteistyössä teurastamojen ja pankkien kanssa. Tuottavuus on edennyt harppauksin, mutta tehostamista tarvitaan edelleen. Investoinnit vaativat kuitenkin pankin myötämielisyyttä. Jos kukaan ei investoi, tuotantorakenne ei kehity ja tuotanto väistämättä alenee.
”Suomessa sikatilat ovat peltoalaltaan muita isompia. Kun tilakoko keskimäärin on 41 hehtaaria, sikatiloilla on tuplat siitä. Silti ne ovat tanskalaisiin sikatiloihin verrattuna monta kertaa pienempiä. Meillä on mittasuhteissa kirittävää.”
Sianlihaa on tuotu Suomeen tänä vuonna edellisvuoden tahtiin, mutta vienti on ollut selvästi pienempää, kun Venäjän markkinat ovat sulkeutuneet.
”Venäjä on ollut hyvä vientikanava. Nyt on haastetta löytää uudet markkinat, koska koko Euroopassa on sama ongelma. Lihapuoli oli Venäjän asettaman tuontikiellon takia pulassa jo ennen tätä Putin-kriisiä. Lihat ovat Euroopassa olemassa ja jonnekin ne mielellään menisivät. Syntyy alennusmyyntiä”, Kallinen selvittää.
Tilannetta vaikeuttaa lama. Kuluttajat tinkivät lihan ostamisessa. Valitaan sika-nautaa ja makkaraa ja jätetään palaliha tiskiin.
Mainettaan parempaa
Sikataloudella menee siis huonosti, mutta miten voi suomalainen sika?
Eläintautien torjuntayhdistyksen ETT:n toiminnanjohtaja Pirjo Kortesniemi heittää heti vastakysymyksen: Mistä me tiedämme, miten sika voi, kun ei se voi sitä itse kertoa?
Totta puhuen ETT on selvittänyt sikojen hyvinvointia. EU-komission rahoittamassa tutkimuksessa etsittiin mittareita, joiden avulla eläinlääkäri voi terveydenhuoltokäynnillään havainnoida eläimestä sen vointia.
Mittaristossa on neljä osa-aluetta ja 12 kriteeristöä, joista pistelaskun avulla lasketaan hyvinvointi-indeksi. Arviointikäynti vie noin puoli päivää ja siinä tutkitaan muun muassa eläimen ruokintaa ja vedensaantia, olosuhteita, terveyttä. Läähättääkö eläin, täriseekö, onko hiertymiä, onko lantainen, onko ripulia, yskää, paiseita, ontuuko?
Eläinlääkärin on oltava sertifioitu, millä varmistetaan, että eri maiden tutkimustulokset ovat vertailukelpoisia.
Tulosten mukaan Suomen lihasikalat kuuluvat parhaaseen kolmannekseen ja emakot voivat tyydyttävästi. Emakkojen oloissa on parantamista myös isoissa sikamaissa Hollannissa, Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa.
”Suomalainen sika on terve verrattuna sikoihin muualla Euroopassa. Me olemme saneeranneet tarttuvat taudit pois, kuten porsasyskän, kapin, aivastustaudin”, Kortesniemi toteaa.
”Sikojen hyvinvointia seurataan ihan koko ajan, ja elinkeino itse on asettanut raja-arvot vastuulliselle tuotannolle. Jos lihasikalassa kuolleisuus nousee yli neljän prosentin, sinne mennään heti käymään. Esimerkiksi Saksassa lihasikojen keskikuolleisuus on 4 prosenttia, kun se meillä on 1,1 prosenttia.”
Läpinäkyvä järjestelmä
Kortesniemi pitää hyvänä Suomen käytäntöä, jossa eläinlääkärit käyvät
TEKSTI: Riitta Mustonen Grafiikka: Eveliina Aho
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
