Vastakkainasettelu metsänhoidossa turhaa

Paine ottaa uusia näkökulmia mukaan metsänkasvatukseen lisääntyy koko metsäsektorilla. Suomessa valtion pinta-alasta on metsää jopa 75 prosenttia. Olemme koko Euroopan metsäisin valtio ja tämä asettaa meidät tilanteeseen, jossa olemme avainasemassa näyttämässä suuntaa tulevai­suuden metsänhoidolle.

Kuitenkin avohakkuiden eli uudistamishakkuiden kieltäminen ja mustamaalaaminen on turhaa. Jatkuvan kasvatuksen ja avohakkuiden vastakkainasettelun sijasta pitäisi puhua siitä, kuinka ne molemmat ovat jatkossa osana metsänhoitoa.

Suomessa on hoidettu metsiä vuosikymmenet tasaikäisrakenteisesti. Tästä syystä mahdolliseen jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen vie kauan aikaa, jotta tasa­rakenteiseen metsään saadaan jatkuvan kasvatuksen vaatimaa eri-ikäisrakenteisuutta. Se saattaa viedä vuosikymmeniä, joissain tilanteissa jopa lähes vuosisadan.

Määrämittaisharsinta nimistä menetelmää käytettiin Suomessa aina 1940-luvulle asti. Tämä menetelmä on toisinaan sekoitettu jatkuvan kasvatuksen kanssa. Määrämittaisharsinnassa poistettiin vain hyväkuntoisia tietyn määrämitan saavuttaneita puita ja jätettiin huono­kuntoinen puusto metsään. Määrämittaisharsinta ja jatkuva kasvatus ovat kuitenkin kaksi täysin erilaista metsänkasvatusmenetelmää. Jatkuva kasvatus tähtää siihen, että tulevaisuudessa metsä on edelleen tuottava ja hyvä­kuntoinen.

Jatkuva kasvatus on osa metsänhoidon tulevaisuutta ja sen käyttöä tulisi lisätä, kuitenkin perinteinen tasaikäisrakenteinen metsänhoito rinnalla kulkien. Erilaisten menetelmien käyttöä pitäisi tarkastella aina tapaus­kohtaisesti metsämaan ja puuston ominaisuudet huomioiden.

Toivottavasti tulevaisuudessa vastakkainasettelu jäisi taka-alalle ja sen sijasta keskityttäisiin kehittämään metsänhoidon menetelmiä riippumattomaan tieteelliseen tutkimustietoon perustuen.