Pallon perässä

Valmentaja Sini Hemmilä vetää leikkimielistä harjoitusta. 

Juliette Särkioja, 7, on valmiina harjoituksiin. Sini Hemmilä auttaa Säde-tytärtään nauhojen sitomisessa. 

Joukkuelajissa oppii tiimityötä. E-tytöt nostattavat yhteishenkeä. 

viedä ja päivisin vanhemmat ovat töissä. Harjoitusten on alettava arkisin viiden ja puoli seitsemän välillä.”

”Kaikki käytössä olevat sisäkentät eivät edes sovellu jalkapalloon”, Niemelä toteaa. ”Tennishallin alusta on paha. Siitä voi kaatuessaan saada palovammoja.”

Lasten ja nuorten valmentaminen on työlästä, mutta antoisaa. Se on monelle elämäntapa.

”Onhan se toisinaan haasteellista, kun pääsee viideltä töistä ja on saman tien vaihdettava kamppeet ja lähdettävä kahdeksi tunniksi treeneihin”, toteaa Niemelä.

”Suurin haaste on, kun omat kädet loppuvat ja täytyy saada mukaan muita vanhempia. Ihmisten elämä on nykyisin kiireistä ja lapsilla saattaa olla useita harrastuksia.”

Tekemistä riittää etenkin turnausreissuille lähdettäessä. On järjestettävä ruokailut, majoitukset ja ilmoittautumiset. Muuttuvia tekijöitä on paljon. Vanhempia on usein muistuteltava lisenssimaksuista ja varusteista.

”Hauskaa se on sitten, kun ollaan perillä mukavan porukan kanssa.

Pienten lasten into auttaa jaksamaan. Se on paras palkinto työstä,” toteaa E-tyttöjen joukkueenjohtaja Johanna Kummala.

Harjoitusten lopuksi tietysti pelataan. Tiukka

Ylivieskan juniorien jäsenmaksu on 20 euroa vuodessa. Kausimaksut ovat ikäluokasta riippuen 50–200 euroa vuodessa. Varustekustannukset ovat pienemmät kuin esimerkiksi jääkiekossa.

Ylivieskan pikkukaupunki Pohjois-Pohjanmaalla tunnetaan vireästä jalkapallotoiminnasta. 15 000 asukkaan kaupungissa on lähes 400 jalkapallon harrastajaa.

Pikkukaupungin jalkapallossa puhaltavat uudet tuulet. Jalkapalloseura FC YPA ry haettiin konkurssiin viime tammikuussa. Tilalle perustettiin uusi seura FC Ylivieska, joka turvaa paikkakunnan junioritoiminnan jatkuminen.

Juniorityöhön on panostettu Ylivieskassa vuosien saatossa, mutta kehityksen haasteena ovat harjoitteluolosuhteet. Kaupungissa ei ole jalkapallohallia, jossa voisi harjoitella talviaikaan.

Joukkueita on paljon ja vähäistä harjoittelutilaa jaetaan muiden lajien kanssa. Tästä syystä kaikkien kyläkoulujenkin liikuntasalit ovat iltaisin varattuja.

”Oma jalkapallohalli olisi kaikkien etu. Hallista on puhuttu vuosikymmeniä, mutta mitään konkreettista ei ole tapahtunut”, Hemmilä harmittelee.

E-tyttöjen valmentajan Juha Niemelän mukaan harjoitusaikojen yhteensovittaminen on jatkuva haaste.

”Kovin myöhään ei voi pikkulapsia treeneihin

Juniorityö on muuttunut paljon hänen lapsuusvuosistaan Kemissä. Vanhemmat pitävät tänä päivänä entistä tärkeämpänä, että lapset harrastavat.

Harrastuksista ollaan myös valmiita maksamaan aiempaa enemmän.

”Turnauksiin ja leireille saisi helposti menemään satoja euroja, mutta itse pyrin siihen, että kustannukset eivät nousisi kovin korkeiksi. On muistettava, että useimmilla tytöillä on muitakin harrastuksia.”

Urheiluseurojen juniorityö rahoitetaan usein vanhempien tekemän talkootyön tuotolla. FC Ylivieskan joukkueissa pelaavien lasten ja nuorten vanhemmat hankkivat varoja pitämällä kioskia ja arpajaisia omissa turvauksissa sekä myymällä erilaisia tuotteita kuten vessapaperia.

”Koko ajan puhutaan, että yhteisöllisyys on katoamassa, mutta ainakin meillä FC Ylivieskassa se on voimissaan”, Hemmilä sanoo.

”Suurin osa vanhemmista on mukana talkootyössä, mutta osa haluaisi maksaa kaiken rahalla.”

Jalkapallo ei ole harrastus kalliimmasta päästä. FC

pallon kanssa”, Nygård nauraa.

Kuljeta, kustanna ja kannusta on vanhempien rooli, toteavat kentän laidalla tyttärensä harjoituksia seuraavat Katja ja Janne Mattila.

Mattiloiden 8- ja 11-vuotiaat Emma ja Oona harrastavat futiksen lisäksi koripalloa. Viikossa kertyy monet harjoitukset.

”Kesäaikaan vanhempi tyttö kulkee polkupyörällä treeneissä, mutta talvisin molemmat tarvitsevat kuskaamista. En koe sitä raskaaksi, vaan enemmän haasteelliseksi aikataulujen takia”, Katja Mattila toteaa.

F-tyttöjen valmentaja Sini Hemmilä pelasi pelaajaurallaan divisioonatasolla Suomessa ja Ruotsissa. Palkintokaapista löytyy myös futsalin Suomen mestaruus.

Hemmilät ovat varsinaisen jalkapalloperhe. Tytär Säde, 7, pelaa F-junnuissa ja poika Tomas, 12, toimii äidin joukkueen apuvalmentajana ja pelaa myös D-junioreissa. Mika-isä valmentaa pojan joukkuetta.

Äidin ja pojan valmennusyhteistyö sujuu hyvin. Molempien tavoitteena on lajin kehittäminen.

”Tomas kävi ruotsalaisen Eija Feodoroffin leirillä oppimassa uutta potkutekniikkaa. Halusin pojan apuvalmentajaksi, koska hänellä on kokemusta uudesta tekniikasta ja pienten kanssa olemisesta”, Sini Hemmilä sanoo.

Riemu raikaa, kun FC Ylivieskan tyttöjunnut kirmaavat jalkapallon perässä posket punaisina hehkuen. Liikuntahallin salissa on meneillään torstaiset harjoitukset. Hymy on herkässä myös touhua seuraavilla vanhemmilla.

Valmentaja Sini Hemmilä toteaa, että pienten lasten kanssa mennään enimmäkseen leikin kautta. Hirvikujan ja ruuhkahipan jälkeen opetellaan pallonkäsittelyä.

Harrastuksen pyörittämiseen ei kuitenkaan riitä, että kasassa on lauma innokkaita pellavapäisiä pelaajia. Jalkapallojoukkue vaatii myös osaavaa valmennusta ja vanhempien tekemää talkootyötä.

Prinsessafutiksessa leikitään ja opetellaan jalkapallon perusasioita. Jalkapalloleikkikoulu on tarkoitettu vuonna 2011 syntyneille ja sitä nuoremmille tytöille.

5-vuotias Aino Hillilä on tuore prinsessapalloilija. ”Aino on käynyt vasta muutaman kerran harjoituksissa. Intoa on välillä niin paljon, että hän saattaa ottaa pallon käteensä”, äiti Maria Nygård sanoo.

”Aino on tosi liikunnallinen, joten jalkapalloharrastus on hänelle erittäin tärkeä.”

”Sosiaalisessa mielessä on olennaista, että lapsi oppii syöttämään pallon kaverille. Voi että kun se on vaikeaa tuossa iässä, kun tekisi vain mieli juosta itse

harjoituspeli päättyy yhteishuutoon ja aplodeihin.

”Musta lippu nostetaan, tämä vielä kostetaan… Aamupuuro syötiin, siksi teidät lyötiin”, kajahtaa salissa.

FC Ylivieskan tyttöjen silmissä siintää toukokuun lopussa pelattava perinteinen Ylivieska Cup -turnaus. Pohjois-Suomen suurimpaan turnaukseen osallistuu joka kesä yli 100 joukkuetta.

Homman suola ovat tiukat paikallistaistot.

”Kokkolalaisia ja nivalalaisia vastaan on ollut aina tiukkoja vääntöjä.

Ne pelit sytyttävät kaikista eniten”, apuvalmentaja Tomas Hemmilä myhäilee.

Ylivieskan kaupungin 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestetään Liikunnan yö perjantaina 21.4.