Rahat pankista

Kolumni

Mari mörö

Tuttua lienee tämä. Kello huitelee kolmea. Unihygieenikon tarkistamassa ja älypatjalla varustetussa huoneessa ei kuulu unihiekan rapinaa. Nukkumatti teki oharit. Siitäkin huolimatta, että on ulkoillut, käynyt shiatsussa, syönyt kevyesti ja juonut unettavan yrttijuoman. Ei tullut ennen maatamenoa tuijotetuksi mitään väkivaltaohjelmaa eikä rähistyksi kenellekään. Yksinäisyys ei vaivaa. On rento olo: yhteys universumiin on saatu. Ei sekään auttanut. Piti kuunnella hypnoosiäänite: uudelleen, uudelleen, uudelleen…

Jokainen tuttu valittaa uniongelmiaan. Aivan sama onko kyseessä nuori, työtä tekevä vai eläkeläinen: valvominen on 24/7-yhteiskunnan vitsaus.

Jännää on, kuten Pasilan Routalempi toteaa. Nuorena valvoo vapaaehtoisesti aamuneljään tai ei nuku lainkaan, sitten se loppuu. Pim. Olet aikuinen. Pienet lapset valvottavat, sen jokainen vanhempi tietää.

Isojen lasten kanssa on sama juttu. Oli lapsia tai ei, neljän aikaan sitä päättää nousta suosiolla ylös, aamusta kun pitää olla kärppänä jossain sorvin äärellä veromarkkoja louhimassa.

Ei tarvita viinan kanssa läträämistä eikä päihteitä, huonoja ruokatottumuksia eikä sosiaalisia ongelmia: kyllä univaje vaivaa tasaisesti kaikkia. Palkansaaja, jos kohta yrittäjäkin venyy mahdottomiin: moni arvelee tai tietää paikkansa olevan liipaisimella, jossain seuraavan kvartaalin päässä. Lähtötelineet siintävät, uusista ei ole varmuutta.

Yrittäjä tinkii unien lisäksi lomistaan. Ala kuin ala, valvominen alkaa olla kroonista. Opea jäytää homekoulu, luonnonsuojelijaa kaivosalueen sotkut. Akateeminen saa kuulla, että on liian koulutettu tai liian vanha.

Mielensäpahoittaja-huolehtija nukkuu huonosti ja voi pojat, heitä ja meitä riittää. Päivällä tulisi kuulemma pitää huolehtimishetki, siten pääsisi yöllä vähemmällä.

Totta puhuen monella työpaikalla tehdään päivän aikana varmasti turhia ja typeriä puuhia vähintään vartin edestä, joten vartin nokoset ovat tupakkataukoa tai pasianssin peluuta järkevämpi vaihtoehto. Tässä nyt tuli kadehdituksi siis vain ja ainoastaan herra Vartiaisen kykyä nukahtaa. Opeta tuo temppu meille, niin kansanterveys ja tuottavuus kohenevat heti.

Vanhukset avautuvat uniongelmistaan auliisti. Jos heitä on uskominen, he vasta ovatkin lääketieteellinen sensaatio. He eivät nuku koskaan. Heidän harteilleen on uskottu kaikki maailman murheet sikainfluenssasta mäkikotkien rahapulaan.

Vanhukset hiipivät aamukahdelta tarkistamaan, ettei piirongin alalaatikossa sijaitseva kirjailtu liina jäänyt vain myttyrälleen eikä jääkaappi auki. Ja sekin valvottaa, kun pitää odottaa aura-autoa: tuleeko aamuyöstä vai aamulla?

Ja suvun asiat, voi voi. Laitoksessa on kuulemma se hyvä puoli, että iltateen kanssa annetaan armelias unipilleri. Tässä on nyt mukana satiiria, jos joku ei sitä huomannut.

Vanha kansa tuppasi sanomaan: Kun nuorena nukkuu, se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Terve vaan, vanha kansa. Olisi pikku hiljaa kiva saada säästönsä takaisin. Ehkä sellaiset 450 tuntia REM-unta saattaisi olla jemmassa itse kullakin? Toki siitä saa verot pidättää, sen takia emme aio valvoa.