PUIDEN VEHREÄÄN VARJOON
Kesän aurinkoisimpina päivinä osaa arvostaa pihapuun vilvoittavaa varjoa. Suuren latvuksen katveessa kelpaa levätä ja kahvitella. Vehreä puu on kuin viisas jättiläinen, iätön maamerkki. Puurintamalla eletään kuitenkin muutoksen aikaa.
SÄDE AARLAHTI
Ennen pihojen valtiaita olivat koivut, kuuset ja pihlajat. Sittemmin suosioon nousivat omenapuut, joiden herruus kotipihoilla on jatkunut näihin päiviin saakka. Niiden asemaa horjuttavat korkeintaan tammet, vaahterat, siperianpihtakuuset tai kilpikaarnaiset männyt siellä missä niitä tontin komistuksena on säilynyt.
Uusia tuulia istutetaan kuitenkin kovaa vauhtia. Pihoilla eletään murroskautta, joka on kaupunkien istutuksissa alkanut jo runsas vuosikymmen sitten. Nyt tavoitellaan suurta ja kaunista – ja nopeasti kasvavaa. Varsinkin uusilla peltomaatonteilla arvostetaan rivakkaa kasvua ja sen tuomaa suojaa.
Parinkymmenen vuoden kuluttua vilvoitellaan yhä useammin pilvikirsikoiden, päärynäpuiden ja tuohituomien alla. Lämpenevä ilmasto venyttää monen kasvin kestävyyttä aiempaa pohjoisemmaksi. Omenapuilla ja pihlajilla riittää toki kysyntää edelleenkin, mutta niissäkin suositaan hieman entisaikoja fiinimpiä muotoja. Taimitarhoilla ei ole unohdettu myöskään nykyisten tonttien yhä rajallisempaa kokoa.
Entistä tärkeämpänä pidetään sitä, että puu on kaunis ympäri vuoden. Suosikkilajeissa yhdistyvät terve kasvu, kaunis kukinta ja leiskuva syysväri. Kirsikkapuista tai makeamarjaisista pihlajista saa kaupanpääl-
lisiksi satoakin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
