Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Hylätty juustomeijeri sai uuden elämän: Nyt tiloissa tehdään taidetta

    Sippolan entinen juustomeijeri on nyt monipuolinen taidekeskus.
    Antareksen suurin galleria oli ennen keittosali, jossa maitoa kuumennettiin isoissa kupari­kattiloissa. Suuret ikkunat saavat tilan tulvimaan valoa. Seinillä näkyy Pauli Parkkisen maalauksia.
    Antareksen suurin galleria oli ennen keittosali, jossa maitoa kuumennettiin isoissa kupari­kattiloissa. Suuret ikkunat saavat tilan tulvimaan valoa. Seinillä näkyy Pauli Parkkisen maalauksia. Kuva: Stiina Hovi

    Valo tulvii valtavaan galleriatilaan, jonka seinillä roikkuu värikkäitä kankaalle maalattuja kuvia.

    ”Tässä salissa oli ennen yli kaksikymmentä valtavaa kuparikattilaa, joissa maidosta keitettiin juustomassaa höyryvoiman avulla”, kertoo kuvanveistäjä Tiiu Anttinen, taidekeskus Antareksen vetäjä.

    Paikalla on ollut meijeri 1850-luvulta saakka. Nykyinen rakennus on vuodelta 1952 ja se oli yksi Kymenlaakson Osuusmeijerin meijereistä. Toiminta lopetettiin jo 1960-luvulla.

    Meijerin sulkeuduttua rakennus on toiminut varastona, leipomona ja asuntona sekä pienyritysten tiloina. Taidekeskuksena se on ollut vuodesta 2012.

    ”Tulimme mieheni Pasi Rantalan kanssa katsomaan tätä joulukuussa 2011. Tila oli tyhjä, kylmä ja kolkko, mutta näimme sen mahdollisuudet”, Anttinen kertoo. ”Antares toimi ensimmäiset kolme vuottaan Ruokolahdella vuokratiloissa. Halusimme oman kiinteistön.”

    Sippolan entinen juustomeijeri toimii nykyisin taidekeskuksena. Rakennuksessa on monipuoliset tilat työskentelyyn, gallerioita ja asuntoja.
    Sippolan entinen juustomeijeri toimii nykyisin taidekeskuksena. Rakennuksessa on monipuoliset tilat työskentelyyn, gallerioita ja asuntoja. Kuva: Stiina Hovi

    Näyttelyitä järjestetään vain kesäisin, sillä suurten galleriatilojen lämmittäminen on kallista. Tältä kesältä näyttelyt ovat jo ohi. Vuosittain niissä vierailee 2000–3000 kävijää.

    Syksystä kevääseen taidekeskuksessa pidetään kansalaisopiston taidekursseja, seminaareja ja muita tapahtumia. Keskuksessa on myös majoitus-, kokous- ja kurssitilaa sekä vuokra-asuntoja taiteilijoille. Lisäksi tiloissa toimii erillinen taiteilijaresidenssi, jossa voi työskennellä lyhyemmän ajan.

    Galleria- ja residenssitoimintaa pyörittää ja hallinnoi ammattitaiteilijoista koostuva Kulttuuriyhdistys Antares ry, jonka puheenjohtaja Tiiu Anttinen on.

    Galleriatiloja on kolme, yhteensä 430 neliötä. ”Suurin oli ennen meijerin keittosali, toisessa oli valtavat suolavesialtaat juustojen suolausta varten ja kolmannessa varasto, jossa 80-kiloisia emmentalkiekkoja kypsytettiin ja käänneltiin”, Anttinen kertoo.

    Lisäksi rakennuksessa on vuokrattavia työtiloja, kuten grafiikkapaja prässeineen ja suuri kuvanveistotila, jossa onnistuvat myös valut.

    Meijerissä on tehty muutostöitä harkiten. Asuintilat remontoitiin vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Pääsalin kaakelilattia kaatoineen piti peittää laudoilla ja umpeen muurattuja tiloja avata.

    ”Nekin tiilet putsattiin ja käytettiin uudelleen muualla. Kierrätämme ahkerasti vanhaa”, Anttinen kertoo. Pasi Rantala on muurannut tiilistä muun muassa upeita holvikaaria meijerin ulko-osiin paikkoihin, joissa Antareksen väki arvelee olevan edellisistä meijerirakennuksista jäljellä olevia jäänteitä.

    Antareksen vetäjä kuvanveistäjä Tiiu Anttinen esittelee vanhaa kuparikattilaa, jossa maitoa ennen kuumennettiin.
    Antareksen vetäjä kuvanveistäjä Tiiu Anttinen esittelee vanhaa kuparikattilaa, jossa maitoa ennen kuumennettiin. Kuva: Stiina Hovi

    Tänä vuonna on raivattu myös meijerin viereistä parin hehtaarin metsäaluetta käyttöön ja näyttelypaikaksi. ”Tämä oli kävelykelvotonta ryteikköä”, Anttinen kertoo. Nyt metsän ympäri kulkee polku ja monenlaiset ympäristötaideteokset sekä valtavat, vanhat kuuset pääsevät oikeuksiinsa.

    ”Alue kuului ennen meijeriin. Tässä sijaitsi työläisten asuntoja ja juustomestarin talo.” Vanhasta pihapiiristä muistuttavat enää villiintyneet punaherukat ja ruusupensaat.

    Metsässä olevasta kuopasta pilkistää pää. Latvialainen taiteilija Madara Peiseniece kaivaa maahan pientä luolaa. ”Tästä tulee kuin muinainen luolataideteos. Käytän vain maapigmenttejä, joita ensimmäiset maalarit käyttivät”, hän kertoo.

    Peiseniece taiteilijaystävineen viettää Antareksen taiteilijaresidenssissä pari viikkoa. Residenssissä voi asua ja työskennellä viikoista kuukausiin. Taiteilijoita on ollut ympäri maailmaa vuosien varrella.

    Hollantilainen Rene van Beers aikoo viettää Sippolassa kaksi kuukautta. Hän asuu Amsterdamissa, mutta on viettänyt Suomessa ennenkin pitkiä aikoja, sillä hänen äitinsä on suomalainen. ”Olen ammatiltani kuvittaja, mutta täällä voin tehdä vapaammin erilaisia töitä”, hän kertoo ja näyttää herkkiä vesiväriteoksiaan.

    ”Kaunis luonto ja valo inspiroivat minua, samoin muiden taiteilijoiden läsnäolo. Täällä maalla on ihan erilainen tunnelma kuin kaupungissa. Olen käynyt uimassa ja metsässä poimimassa sieniä. Se on ihanaa.”

    Taidekeskus Antareksen ympäristössä on jännittäviä tiloja, jotka ovat aikaisempien meijerien jäänteitä. Taidetta löytyy niistäkin.
    Taidekeskus Antareksen ympäristössä on jännittäviä tiloja, jotka ovat aikaisempien meijerien jäänteitä. Taidetta löytyy niistäkin. Kuva: Stiina Hovi

    Taidekeskus on solahtanut Sippolan kyläyhteisöön vaivatta. ”Moni kyläläinen on ollut kanssamme talkoilemassa. Meillä myös työskentelee kylän omia taiteilijoita”, Tiiu Anttinen valaisee.

    Koulu- ja päiväkotiryhmien kanssa on tehty taideprojekteja. Samalla lapset oppivat kiinnostumaan taiteesta sen eri muodoissa. Sijainti keskellä kylää auttaa asiassa. Taidekeskukseen on helppo tulla.

    Taide tuo eri sukupolvet yhteisen kokemuksen äärelle. ”Monesti keskuksessa vieraillut lapsi on halunnut tulla uudelleen ja tuonut vanhempansa mukanaan.”

    Rakennus edusti valmistuessaan aikansa moderneinta meijerikulttuuria. ”On sääli, että sen aika meijerinä jäi niin lyhyeksi”, Tiiu Anttinen sanoo. ”Mutta se on niin hyvin aikanaan rakennettu, että se voi nyt tarjota mahdollisuuksia toisenlaiseen ­toimintaan.”

    Sippolan ­juustomeijeri

    • Paikalla on ollut meijeri 1850-luvulta lähtien. Kartanonherra Alexander Leonard von Daehn perusti ensimmäisen meijerin kartanonsa maille. Hän tuotti Sveitsistä juustomestarin, joka valmisti Sippolassa Suomen ensimmäisen emmentaljuuston.
    • Nykyisen rakennuksen rakennusvuosi 1952.
    • Meijerinä vuoteen 1968. Oli osa Kymenlaakson Osuusmeijeriä.
    • Funkistyylisen rakennuksen pinta-ala on yli 2000m2.
    • Meijerin sulkemisen jälkeen toiminut varastona, asuntona, yritysten toimitiloina ja ollut tyhjillään.
    • Taidekeskus Antares on toiminut tiloissa vuodesta 2012. Galleriatoiminnan lisäksi rakennuksessa on asuin- ja työtiloja.
    • Rakennus lämpiää nykyisin vesikiertoisella ­puulämmityksellä, aurinkokeräimillä ja ilma-vesilämpöpumpulla.
    • galleriaantares.fi