Miia Järvinen (vas.), Emma Antinaho ja Hanna Rautiainen ovat löytäneet Luovalta Pajalta mielekästä tekemistä etsivän nuorisotyön avulla.
Oman polun alkuun
Luovassa Pajassa nuoret tekevät kerran viikossa yhdessä ruokaa, kattavat pöydän ja siistivät jäljet. Samalla tulee harjoiteltua arkirutiineja mukavalla tavalla. Tällä kertaa Miia Järvinen ja Emma Antinaho ovat paistaneet pitsaa. Yhteisellä aterialla on myös käsityöohjaaja Minna Savola.
Tatuiointi muistuttaa Miia Järvistä siitä, ettei koskaan pidä antaa periksi.
Hanna Rautiaista kiinnostaisi työ lasten parissa. Oma vauva syntyy helmikuussa.
Miia Järvinen (vas.) ja Emma Antinaho ovat syksyn aikana maalanneet Nurkka-teatterin huoneita.Etsivän nuorisotyön tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi, saada nuori lentämään omilla siivillään.
Tässä työssä saa olla sekä tulkki että asianajaja, toteaa Karstulan kunnan etsivä nuorisotyöntekijä Anna-Maija Kuusela.
”Monet nuoret ovat kuin tuuliajolla. Joku on käynyt työkkärissä ja sieltä tultuaan sanoi, ettei ymmärtänyt yhtään mitään, mitä siellä puhuttiin. Tai otetaan vaikka Kelan lomakkeet – ne on monesti nuorelle ihan mahdottomia täyttää.”
Anna-Maija Kuusela on kolmen vuoden aikana törmännyt niin yhteiskunnan asettamiin esteisiin kuin myös mahtaviin nuoriin, joiden elämänmuutoksista hän saa työhönsä voimaa.
”Nuoret on maailman parhaita. Näen, että tapahtuu kasvua, nuori löytää oman jutun. Se on palkitsevaa.”
Ylös pohjalta
Aurinkoisesti hymyilevä Saara Oikari, 19, on käymässä Anna-Maijan luona Karstulan kunnantalolla. Kun Saara vuosi sitten muutti Karstulaan, häntä ei paljon hymyilyttänyt.
”Mulla meni aika rankasti Jyväskylässä. Olin lähtenyt laitoksesta pois ja enkä päässyt tarjoilijakouluun, vaan mut pantiin kokkilinjalle. Kävin koulua hetkellisesti, kunnes lopetin. Elämä meni aika villiksi”, Saara kertoo.
”Muutin Karstulaan isän hoiviin rauhoittumaan. Täällä ei odottanut yhtään mitään, olin tyhjän päällä.
Anna-Maija otti muhun yhteyttä ja rupes järjestämään mun asioita. Se nosti mut pohjalta. Sain 4H:lta kokeilutyöpaikan työkkärin kautta ja sen jälkeen aloitin yksivuotisen hoiva-avustajakoulun evankelisella opistolla.
Aluks me tavattiin Anna-Maijan kanssa tiiviisti, nykyään vähän harvemmin. Keskustellaan, suunnitellaan, käydään kahvilla.
Etsivä nuorisotyö oli aiemmin mun mielestä ihan hullu ajatus ja turhaa, mutta Anna-Maija muutti mun mieleni. Koska se on tommonen ilopilleri ja sen kanssa on rentoa.
Vuosi sitten tulevaisuus ei näyttänyt oikein miltään. Nyt kaikki on kääntynyt huonosta hyvään. Asun kihlatun kanssa ja haluan opiskella nuorisotyöhön.”
Vahvuudet esiin
Anna-Maija Kuusela kuuntelee Saaran puhetta hymyillen.
”Saaralla on ollut vahvuuksia aina. Etsivän työn tehtävänä on kaivella niitä esille. Olit vuosi sitten tosi levoton ja tuuliajolla. Nyt olemukseesi on tullut rauhaa.
Vieläkin sinulla on tekemistä, mutta se on elämänmittainen tie kaikille: kuka minä olen, mitä minä haluan. On haasteellista löytää itselle rajat, kun lähtee maailmalle laitoksesta, missä kaikki on ollut ohjattua.”
Anna-Maija muistuttaa, että etsivä nuorisotyöntekijä toimii yhdessä muiden tahojen kanssa ja hänen tehtävänsä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Niin kauan kuljetaan rinnalla, kunnes omat siivet alkavat kantaa, ja vähän pitempäänkin.
”Jos tulee motivaatiopula, mietitään taas porukalla.”
Saara kiittää, miten Anna-Maija on vienyt häntä eteenpäin, mutta Anna-Maija heittää pallon takaisin: ”Voin olla peili ja tsemppari, mahdollisuuksien selvittäjä, mutta nuori itse tekee ratkaisut. Lähteekö mukaan, pitääkö sopimuksista kiinni.”
Rytmiä pajalta
Saara lähtee kotiin ja Anna-Maija huristaa Karstulan Nurkka-teatterin tiloihin, missä viime syksyn ajan on toiminut Luova Paja.
Luova Paja on Karstulan kunnan pilottikokeilu, jossa alle 29-vuotiaat nuoret ovat päässeet kolmeksi kuukaudeksi vahvistamaan omaa osaamistaan ja selkiyttämään tulevaisuuden suunnitelmiaan.
Perjantaisin pajalaisilla on ruokapäivä, jolloin he valmistavat lounaan yhdessä. Tänään kahdeksasta nuoresta on paikalla kolme.
Emma Antinaho, 16, Miia Järvinen, 16, ja Hanna Rautiainen, 19, ovat paistaneet pitsaa ja kattaneet pöydän. Ruokapöydässä pohditaan Anna-Maijan kanssa, millainen välietappi Luova paja on ollut.
Kaikki toteavat, että kun pajalle pitää tulla aamuyhdeksäksi, se auttaa pitämään päivärytmin, joka muuten tahtoo helposti kääntyä nurinpäin. ”Yöllä viestitellään. Kun kone menee kiinni, niin puhelin käteen!” Emma tunnustaa.
Syksyn aikana on ollut myös aikaa miettiä, mihin suuntaan elämässä lähtisi.
Varhain maailmalle
Miia Järvinen on käynyt kokeilemassa siipiään kaupungissa. Peruskoulun jälkeen lukio ei kiinnostanut, joten vaihtoehtona oli ammattikoulu ja muutto Jyväskylään.
Miia meni kokkilinjalle, mutta huomasi kuukaudessa, että se ei ollut häntä varten, ja palasi kotiin Karstulaan.
Emma Antinaho aloitti Karstulassa käynnistetyn raksalinjan. Myös hän lopetti koulun kuukauden jälkeen.
Tytöt ottivat yhteyttä etsivään nuorisotyöntekijään, joka oli tuttu ennestään, koska Anna-Maija on vieraillut säännöllisesti yläkoulussa.
Anna-Maija ohjasi tytöt Luovaan Pajaan, jotta nämä saisivat miettimisaikaa. Syksyn aikana hän on käynyt heidän kanssaan tutustumassa eri kouluvaihtoehtoihin.
”Täältä maalta on lähdettävä tosi nuorena maailmalle. Välimatkat ovat pitkät. Jos Karstulassa ei halua lukioon, on muutettava ammattikouluun muualle. Moni 16-vuotias ei ole valmis siihen”, Anna-Maija Kuusela toteaa.
Karstulassa tilannetta on nyt yritetty helpottaa. Aloitettiin nuorille tarkoitettu talonrakentajalinja, ja Luova Paja järjestetään uudelleen ensi syksynä. Silti 16-vuotiaat ovat väliinputoajia, sillä vasta 17-vuotiaana voi olla työvoimatoimiston asiakas.
Tärkeät välivuodet
Kolmen vuoden lukioaika on osalle välivaihe, jos tähtää yliopistoon tai ammattikorkeaan, mutta se voi olla pelkkää piinaa sellaiselle, joka ei ole lukijatyyppiä.
Anna-Maija Kuusela pyytääkin vanhempia miettimään yhdessä tällaisen nuoren kanssa, mitä keksittäisiin.
”Ettei homma lähtisi ihan lapasesta, kun alle 18-vuotias muuttaa pois kotoa. Edettäisiin nuorta kuunnellen: onko meidän nuori valmis lähtöön. Se riippuu monista elämäntapahtumista. Nuori joutuu lähtiessään isoon vastuuseen, ja moni kärsii yksinäisyydestä. Kotiseudulle jää porukka, jonka kanssa on oltu yksissä eskarista asti. Ei ehkä saa otetta arkeen, kun pitää hallita ruuanlaitot ja pyykit ja iso koulu.”
Miia tunnistaa orpouden tunteen. ”Oli se vähän haikeaa Jyväskylässä, kun kaikki jäi tänne. Olin kipeänäkin, enkä päässyt ryhmiin mukaan.”
Anna-Maija korostaa, että välivuodet eivät ole mitään turhia vuosia, vaan monesti jo yksi vuosi tekee tehtävänsä. Nuori kypsyy.
Hanna Rautiainen kiittää Anna-Maijaa siitä, että tämän ansiosta hän pääsi kymppiluokan jälkeen työkokeiluun päiväkodille. Ammatti lasten parissa alkoi kiinnostaa.
Hannan tulevaisuuden suunnitelmat liittyvätkin läheisesti lapsiin, sillä hän saa helmikuussa vauvan.
Nuoren näkökulma
Valtion rahoitus etsivään nuorisotyöhön tulee aina vuodeksi kerrallaan, mutta Anna-Maija Kuusela asennoituu työhönsä niin kuin se olisi pysyvää.
”Ei tätä muuten voi tehdä. Mitä kauemmin olen työskennellyt, sitä enemmän nuoret itse ottavat yhteyttä. Jonkun kanssa on yritetty yhteistyötä siinä onnistumatta, ja parin vuoden päästä nuori itse soittaa.”
Etsivä nuorisotyöntekijä on tekemisissä nuoren elämän jokaisen osa-alueen kanssa ja näkee nuoren vinkkelistä, miten palvelut toimivat.
”On ikävää, että monet palvelut kaikkoavat maalta. Karstulasta lähti viimeimmäksi työvoimatoimisto. Koko ajan on epävarmuus, mikä lähtee seuraavaksi.”
Hyvää on se, että esimerkiksi mielenterveystoimistoon saa ajan nopeasti, mutta toisaalta työntekijöitä on niin vähän, että jos yhden kanssa ei synkkaa, niin ei ole montaa vaihtoehtoa. Monet erityispalvelut puuttuvat läheltä.
Kovat vaatimukset
Nuorten ongelmat ovat maaseudulla samat kuin kaupungissa. ”Ei tämä mikään lintukoto ole”, Anna-Maija huomauttaa.
”Moni on hukassa omasta elämästään, kun vaihtoehtoja on liikaa eikä tiedä, mihin tarttuisi. Koulukiusaaminen näkyy, samoin päihteet ja mielenterveysongelmat. Netissä roikutaan paljon ja yöunet menee, rytmi karkaa. Kotiin on aika helppo jumittua, kun siellä on kone ja feisbuukki.”
”Maailma on muuttunut nopeasti, ja nuorilta odotetaan valtavasti. Pitää osata markkinoida itseään, mikä tarkoittaa, että on oltava hyvä pohja ja tukiverkko. Kaikilla ei ole. Eriarvoisuus lisääntyy.”
Anna-Maija suhtautuu kuitenkin luottavaisesti nuorten pärjäämiseen.
”Tarvitaan rehellisyyttä puolin ja toisin. Minä sanon, että hei, olen huolissani, ja nuori uskaltaa sanoa: mä mokasin. Päänsilityskin on joskus paikallaan, sillä moni nuori on käynyt kovan koulun. On ihanaa, kun nuori sitten itse soittaa ja kertoo onnistumisistaan.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
