Uskon varassa

Mielipide

29.9.201811:00

Kolumni

Pekka Alarotu

Suomessa on uskonnonvapaus, mutta jos poliitikko ajautuu hieman sivummalle niin sanotun. kansankirkon valtavirrasta, hän saa siitä varmasti vastata.

Päivi Räsänen (kd.) tietää, miten kirjaimellinen uskollisuus Raamatulle heittää ministerin sammakoksi äkeen alle. Lestadiolaiset ovat takuuvarmoja luterilaisia, mutta lievimmilläänkin julkisuus suhtautuu heihin varautuneesti.

Lestadiolainen Tapani Tölli (kesk.) on toiminut pitkään kansanedustajana ja kerran ministerinäkin. Julkisuutta hän sai vasta loppumetreillä arvostellessaan eduskunnan keskustelukulttuuria. Kokematon puhemies Maria Lohela (silloin ps.) päästi väistötilojen ahtaudessa salikurin rappeutumaan, ja sitä on vaikea palauttaa.

Katolinen ulkoministeri Timo Soini (sin.) poikkesi virkamatkallaan Kanadassa kirkonmenoissa kynttilää polttamassa. Sitten hän rupesi käynnillään julkisesti rehvastelemaan. Saldoa ovat toistaiseksi presidentin ja oikeuskanslerin moitteet, luottamusäänestys eduskunnassa ja pienehkö hallituskriisi.

Kokenut Soini tiesi nostattavansa poliitikolle elintärkeän kohun. Mutta myös epäluottamuksen esittäjä Maarit Feldt-Ranta (sd.) keräsi pisteitä vastaisen varalle.

Saara-Sofia Sirén (kok.) istui yhden äänestyksen aikana tuolissaan kuin tatti. Ryhdikäs valtiomiesteko nostatti hallitusryhmien kanssasisarissa raivoisaa kateutta.

Ulkoministeriön budjettikeskustelussa esitettiin myös ihan asiallisia kysymyksiä, joihin hallituksen on vaikea vastata.

Erkki Tuomioja (sd.) halusi hallituksen myöntävän, että kehitysyhteistyövarojen roima leikkaus oli jättimäinen virhe. Stefan Wallin (r.) tivasi hallitukselta polkua kehitysrahojen 0,7 prosentin tavoitteeseen.

Leena Meri (ps.) halusi kehitysrahojen käytöstä mitattavia tuloksia. Kehitysministeri Anne-Mari Virolainen (kok.) lupasi eduskunnalle kuukauden päästä siitä asiasta sata sivua tiukkaa tekstiä.