Pihvikarjankasvattaja Henrik Kähönen, Juankoski Takamatkalta maanviljelijäksi
Henrik Kähönen meni mukaan pihvilihaosuuskuntaan, koska näki erikoistumisen pientuottajan mahdollisuutena pärjätä. Riitta Mustonen19.4.201716:00
”Tämä Kivennapa on isän kotipaikka, joka aluksi oli pelkkä maatila, evakkoisovanhempieni raivaama. Isä ja äiti kehittivät tästä matkailutilan, ja maatalous jäi sivuelinkeinoksi.
Olen perheen ainut lapsi. Opiskelin ammattikoulussa tarjoilijaksi ja tein töitä Tahkolla. Se työ kiinnosti, kun olin kuusivuotiaasta asti kantanut kaljamukeja vanhempien yrityksessä. Into kuitenkin lopahti. Huomasin, ettei minusta ole tuntityöläiseksi.
Maatalous alkoi kiinnostaa. Lähdin Muuruveden maatalousoppilaitokseen kouluttautumaan maatalousyrittäjäksi. Kahdeksan vuotta sitten tehtiin kotitilalla sukupolvenvaihdos ja minusta tuli maanviljelijä.
Aika jälestä lähettiin, koska maatalous oli pitkään ollut sivuelinkeinona. Meillä oli lihamulleja. Isä oli nimennyt navetan poikakodiksi ja sen ovi oli aina auki vieraillekin, koska haluamme näyttää, mistä ruoka tulee.
Minä siirsin heti pellot luomuun. Halusin olla maanviljelijä enkä kasvinviljelijä. Navetassa olen kehittänyt olosuhteita paremmaksi itselle ja eläimille. Viime syksynä remontoin rehuvaraston kylmäkasvattamoksi. Olen uusinut koneita ja kasvattanut pinta-alaa.
Tämä Juankoski on maatalousvaltaista aluetta ja kilpailu pelloista on kovaa, ei niitä tule edes myyntiin. Suhteilla olen saanut ostetuksi, sillä kun olen ollut ystävällinen ja avulias kaikille, niin se kantaa pikkuhiljaa hedelmää.
Nyt hallinnassani on 48 hehtaaria peltoa ja 50 hehtaaria metsää. Viime syksyyn asti oli 60 maitorotuista sonnia, mutta aloin kasvattaa pihvikarjaa, kun Angus-osuuskunta haki loppukasvatuspaikkoja. Eläimiä on nyt sata.
Finn Angus -osuuskunnan omistaa 24 tuottajaa. Se markkinoi lihat itse ravintoloille ja kuluttajille. Eläimet teurastetaan ja leikataan ostopalveluna.
Lisätuloja saan traktoriurakoinnista.
Tykkään siitä, että työ on vaihtelevaa. Päivittäin aikaa menee eläinten ruokintaan, kuivittamiseen ja lannanpoistoon. Lisäksi on paperitöitä ja suunnittelua. Keväästä syksyyn olen tiiviisti peltotöissä ja talvella teen metsätöitä ja huollan kalustoa. Elanto koostuu monesta palasesta.
Aina on myös suunniteltava tulevaa. Esimerkiksi nyt työn alla on aurinkosähkövoimala.
Kiireisintä aikaa on toukokuu, sillä kylvöaika on lyhyt ja kasvukausi pitää saada nopeasti käyntiin.
Tykkään tehdä asioita omin käsin. Lopputuloksen näkee heti. Jos vielä onnistun, niin sitä parempi. Haluan tehdä asioita eri tavalla kuin ennen.
Viljelyssä perinteinen timotei-ohra-malli ei minua viehätä, vaan olen kokeillut rypsiä, rapsia, hernettä, härkäpapua, öljy- ja kuituhamppua ja kaikkia viljoja. Jos joku menee pieleen, en heitä hanskoja tiskiin, vaan kokeilen uudella tavalla.
En ole sijoittanut suuria summia seiniin, vaan kehitän kokeilemalla. Näen tulevaisuuden positiivisena. Viljanviljely itsessään ei tällä alueella kannata, mutta kun vilja syötetään eläimille, se kannattaa ja on myös ympäristöteko.
Haasteena pidän työntekoa yksin. Esimerkiksi jos pitää yksin vaikka nostella aitoja, niin siihen tarvitsisi lisää käsiä tai sitten on keksittävä joku muu ratkaisu. Viime kesänä töissä oli unkarilaistaustainen työntekijä ja tänä keväänä töihin tulee afganistanilainen turvapaikanhakija.
Yksinäinen en ole, sillä tykkään tehdä töitä yksin. Vaimo on restonomi, ja opiskelee fysioterapeutiksi. Ehkä tulevaisuudessa kehitämme yhdessä hyvinvointimatkailua, sillä vanhempani ovat eläkeiässä.
Pari pätkää vuodessa olen perheen kanssa lomalla pois kotoa. 5- ja 7-vuotiaat pojat tykkäävät käydä esimerkiksi Vuokatissa.
Menin kolmisen vuotta sitten mukaan MTK:n toimintaan ja tänä vuonna toimin Pohjois-Savon maaseutunuorten puheenjohtajana. Siihenkin menee oma aikansa, sillä haluan antaa oman panokseni.
Ihmetyttää, miksi meitä järjestöaktiiveja on niin vähän. Parissa vuodessa olen saanut kavereita ympäri Suomen ja tuottajien tapahtumissa on mukava käydä, kun tapaa tuttuja.
Lisäksi harrastan autoja. Minulla on aina ollut BMW – nyt niitä on useita – ja autoharrastajien joukossa on toinen ystäväpiiri.
Asumme vanhempieni kanssa samassa talossa. Siinä jokaisen pitää olla sopeutuvainen. Onneksi isä ja äiti ovat tukeneet minua ja antaneet vapaat kädet yrittää. He ovat yhteistyökumppaneitani.
Yksin ei pärjää, ei perusviljelijänä, saati matkailuyrittäjänä, vaan tarvitaan laajaa verkostoa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
