Uusavuttomuus kurihin!
13.10.201016:00
Avutoon pyörittelee peukaloitaan. Yrittää saada hienopesua päälle pesukarhussaan. Mikroaaltouuni huutaa – pling! Päivällinen on valmis.
Lihapullia ja perunamuusia suoraan muovikirsosta. Yksiö haisee pizzan jämiltä, petiä ei ole pedattu, verhoja ei aukaista. Tiskipöydän puukansi on homeessa, ikkunat ovat mattaharmaina. Lattia ei ole moppia nähnyt, kylppärin kaakeleiden saumoista puhumattakaan. Puolenvuoden aviisit lojuvat lattialla. Kämppä on iloosesti sekasonnalla!
Pölyn peittämä radio kirjahyllyssä toitottaa uutisia, studiossa keskustellaan armeijasta. Tarvitseeko Suomi näin isoa sotilasmäärää, kun isookarhu on säyseänä ja jo omasta takaa luteita täynnä. Svedut ja muut naapurimaat ovat meidän parhaita kavereita.
Päättäjä radiossa ehdottaa yleisen asevelvollisuusajan lyhentämistä neljään kuukauteen. Ihmisen, anteeksi, vihollisen tappamisen oppii nykyään lyhemmässäkin ajassa.
Siviilipalvelusihmiset jo siihen älähtämään: meidän palvelusaikaa pitää lyhentää myös!
Radio sulkeutuu, ovi kolahtaa, huoneistoon laskeutuu pölyn mukana myös hiljaisuus.
Millä hemmetillä me saadaan uusavuttomuus kurihin, maa puolustettua ja vielä aseistakieltäytyjätkin tytyvääsiksi? Helposti! Pitää laatia todella yleinen asevelvollisuuslaki. Aseina: rynnäkkökivääri, lattiamoppi ja soppakauha. Jokaiselle yli 17-vuotiaalle naiselle ja miehelle velvollisuus auttaa tätä maata, itseään ja toisiaan. Neljä kuukautta joka jannu.
Kolmesta ”aselajista” voisi valita. Voi ottaa perinteisen sotilaskoulutuksen, jossa oppii tappamaan, polkemaan miinoja ja tottuu ajatukseen tykinruokana olosta. Toisena vaihtoehtona olisi sivari. Se olisi sairaaloissa, kouluissa ja vanhusten parissa työskentelemistä seitsemästä kuuteentoista.
Kolmantena vaihtoehtona tulisi talouskoulu. Siellä opetettaisiin arjen elämistä, kodin hoitoa, elämästä selviytymistä.
Asuttaisiin kasarmeissa. Naiset ja miehet omissa yksiköissään. Joka tuvassa olisi 12 sänkyä. Joka aamu kuudelta ylös ja hiljaisuus tulisi kello 10. Omaa aikaa pleikkarin peluuseen olisi kuusi tuntia päivässä.
Neljä kuukautta tiivistä velvollisuutta, ilman lomia, viikonloppuvapaita. Pääsisi nuorten aikuisten vanhemmatkin hetkeksi lepäämään!
Mikä oli itselle armeijassa parasta? Mikä on jäänyt mieleen? Minulle se on tuo tuvan henki, yhteisöllisyys, samaan hiileen puhaltaminen. Yleisen asevelvollisuuden paras anti on se, että armeijassa näkee oman ikäluokkansa kaikki jäsenet. Huomaa kuinka moneen eri veneeseen meitä tosiaan onkin.
Samassa tuvassa voi olla opiskelija, tekniikan-insinööri, metsuri, tiskijukka, taiteilija, lääkäri, maansiirtoyrittäjä. Luonteista löytyy hullusta nerohon, yökastelijasta armottomaan uraohjukseen. Joukossa on rentoja jätkiä, on kiivaita suorittajia, on ihmisiä, joista näkee, että heitä on koeteltu jo turhankin paljon. Yksi luovuttaa, toinen ei anna periksi millään. On hiljaisia hissukoita ja kaiken aikaa pölöttäviä leijonia. On kierää ja suoraa lusmuilijaa. Kaikkea mitä kuvitella saattaa.
Tästä sekalaisesta ihmisryppäästä armeija tekee tiivihin nipun, samaan maaliin tähtäävän iskuryhmän, samalla se luo valtavan joukkuehengen. Tuo joukkuehenki on parasta mitä armeija voi antaa. Uudessa asevelvollisuudessa naisetkin pääsisivät tuon kokemaan.
Uudessa armeijassa jokaisen ikäluokan yhteishenki valjastettaisiin tappamisen lisäksi toisten ja itsensä auttamiseen.
Rukiver!
Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja
Lauri Tähkä ja Elonkerjuu -yhtyeen kitaristi.
Ralli radalla
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
