Onko meillä varaa menettää nuoriamme?

Nuorten syrjäytyminen on ollut pohdinnassa jo vuosia. Pitäisikö tehdä jotain?

Meillä on tiedossa riski­ryhmät ja tekijät, jotka suurella todennäköisyydellä johtavat syrjäytymiseen ja yhteis­kunnan ulkopuolelle ajautumiseen.

Pitkäaikaistutkimukset osoittavat neljä lapsuuteen liittyvää, syrjäytymistä ennakoivaa tekijää.

Ne ovat vanhempien matala koulutustaso, päihde- ja mielenterveysongelmat tai pitkäaikainen toimeentulo­tuen tarve sekä perheen rakenteessa tapahtuneet suuret muutokset.

Mitä useampi tekijä perheessä toteutuu, sitä todennäköisemmin lapsi tarvitsee kasvunsa ja elämänsä aikana erilaisia tukitoimia.

Löytyisikö meillä ymmärrystä ja osaamista tukea näitä riskiryhmään kuuluvia ja saada syrjäytymiskehitys poikki?

Otetaan koppia ja pohditaan keinoja, tarjotaan nuorille hyviä ja kestäviä aikuis­suhteita.

Yksikin aikuinen kantaa nuoren yli kasvamisen haasteiden ja riittää ehkäisemään syrjäytymisen.

Mistä nämä aikuiset sitten löytyy: koulusta, naapurista, harrastuksista, sukulaisista, mistä vain. Välittäminen ei maksa mitään.

Toisaalta on tärkeää ymmärtää, että yhteiskunnan tulee kantaa myös vastuu. Meidän tulee huolehtia siitä, että koulujärjestelmä ei pudota ketään, luokkakoot pysyvät kohtuullisina, erityisopetus on tarpeen mukaan saatavilla, luomme uusia tapoja oppia, tuemme koulun yhteisöllisyyden kasvattamista.

Pidämme nuorten harrastusten hinnat kohtuullisina, Julkinen liikunta- ja kulttuuripaikka rakentaminen mahdollistaa harrastamisen kaikille sosiaaliekonomisesta asemasta huolimatta.

Valtion ja kuntien tulee tukea nuorten harraste­toimintaa. Vanhemmille tulee mahdollistaa mahdollisimman yhteistä aikaa kasvavien lastensa kanssa.