Oljesta kiinni

Himmelien teko on yksinäistä puuhaa. Juuri sitä Ritva rakastaa; yksin oloa himmelien kanssa. 

Mä meen askartelemaan, loimaalainen Ritva Rastas, 74, huikkaa miehelleen talvisena aamupäivänä matkalla rappusia ylös. Vinttikamarissa hän säätää radion Yle Radio 1:n taajuudelle, istuutuu työtuoliinsa, korjaa silmälasiensa asentoa, ottaa käteensä pitkän neulan ja käy olkien kimppuun. Keskeneräinen kuusihimmeli lepää pöydällä, ja Ritva aikoo saada sen valmiiksi vielä tänään.

Ritva viettää kaikki vapaahetkensä vinttikamarissa himmeleitä tehden. Toisinaan hän havahtuu puoli kolmelta yöllä valmistumassa olevan himmelin ääreltä. Ritvan 80-vuotias mieskin kyselee, onko vintillä vietettävä niin paljon aikaa.

”Kaikki haluavat tietää, miksi teen himmeleitä. Mutta miksi joku pelaa koko ajan pasianssia tai polttaa tupakkaa? Kyllä sen on oltava veressä, minulla veressä vain ovat oljet”, Ritva sanoo.

1980-luvun puolivälissä Ritva oli Ilmajoella Maa- ja kotitalousnaisten kesätapahtumassa, jonka yhtenä osana oli himmelinäyttely. Kokonainen luokkahuone oli himmelien peitossa.

Ritva vietti kymmenien eri kokoisten ja näköisten himmelien keskellä tunteja tuntien perään. Hän oli sanaton ihastuksesta ja siitä tiedosta, että sama henkilö oli tehnyt kaikki himmelit. Ritva oli täysin lumoutunut.

Kaksi himmelintekokurssia, 25 vuotta ja kahdeksan lastenlasta myöhemmin Ritva viimeistelee kuusihimmeliä vintillään. Liki millin tarkkuudella leikatut, huolellisesti valmistetut oljet punoutuvat Ritvan käsissä täysin symmetrisiksi kuvioiksi kohoten kolmioksaiseksi kuuseksi.

Ritvan sydän pamppailee innostuksesta, kun hän solmii viimeisen oljen paikoilleen. Hän on herkistynyt olkien kauneudesta ja kuusihimmelin virheettömyydestä.

”Tämä on täydellinen himmeli”, Ritva kuiskaa.

Loimaalaisessa vinttikamarissa on nyt yhtä paljon tai jopa enemmän himmeleitä kuin Ilmajoen näyttelyssä aikanaan. Jo kolmekymmentä vuotta sitten Ritva huomasi, etteivät kaikki himmelit mahdu kotiin, joten hän alkoi myydä niitä paikallisissa joulumyyjäisissä. Joka vuosi Ritvan vinttikamari täyttyy kymmenistä himmeleistä.

Ritva uppoutuu kuutiohimmelin tekemiseen. Oljet löytävät paikkansa tasaisen varmasti. Ritvan ajatukset ovat kuitenkin jo seuraavassa himmelimallissa. Hän haluaa tehdä Britanniassa hyvin yleisen, mutta vaativan kellohimmelin. Ritva kertoo, että siitä tulee aikanaan seuraava ”täydellinen himmeli”.