Tuohta käyttöön ja koristeeksi

E ristävä, kelluva, iskunkestävä ja lahoamaton tuohi taipuu yhtä hyvin käyttöön ja koristeeksi. Tuohesta voi tehdä verkonkohon, verkonpainon, vadin ja voirasian.

Sirkka-Liisa Rannan uusin kirja käsittelee tuohen käytön historiaa. Kirja ilmestyy ensi keväänä Maahengen kustantamana. Kotimaan lisäksi Ranta on matkustanut tuohitöiden perässä Venäjällä. Siperiassa hän kävi tutustumassa Hanti-Mansian suomensukuisen kansan perinteisiin raaputuskoristeluihin.

Vienanmeren rannalta poimittu verkonkoho on samanlainen, joita on käytetty jo kivikaudella. Tuohi kiertyy rullalle, kun se keitetään. Sitten tiiviit tuohirullat pujotellaan verkonpauloihin. Verkon painoina taas on perinteisesti käytetty tuohipunokseen tai tuohilevyyn sidottuja kiviä.

Tuohikattoinen kota on hirsitalon äiti. Paimentolaisten kesäkodassa lyötiin pystyyn riukuja, joiden väliin levitettiin sateelta suojaavat tuohilevyt. Tuohet ovat keveitä, joten ne voitiin kuljettaa mukana. Talvella tuohien päälle levitettiin vielä taljoja.

Kun asuinpaikat vakiintuivat, kodan alusrakenteeksi lisättiin hirsiä. Vähitellen alusrakenteen korkeus kasvoi ja katon osuus supistui. Kodasta muotoutui talo, jonka katolla tuohet suojasivat sateelta. Tuohien päällä oli painona malkoja, halkaistuja riukuja, tai ruohoturpeita.

Malkakatto jäi Suomessa pois käytöstä vasta 1800-luvulla pärekaton yleistyttyä. Tuohi on vieläkin paras kosteussuoja perustuksen kivien ja hirren väliin.

Tuohi eristää kylmää, kuumaa ja kosteutta. Se on myös antibakteerista. Tuohiastioissa on säilytetty maitoa, voita ja jauhoja. Nykyään tuohta käytetään yhtä hyvin saunassa päänalusena, pannunalustana kuin ääntä eristävänä seinäpintana. Tuohikoruilla voi kihlata sulhasen tai koristella morsiamen.