Äyräpäässä taisteltiin 80 vuotta sitten – tänä vuonna paappa pääsi vihdoin kotiseudun multiin
Simo Rallin paappa taisteli Äyräpäässä. Heinäkuussa 1944 hän katosi. Voit myös kuunnella kolumnin Simo Rallin kertomana.
Kiitos vapautemme puolustajille, Simo Ralli kirjoittaa.15.12.202422:00
Oli heinäkuun neljännen päivän aamu kello 3.50 vuonna 1944 Äyräpäässä.
Puna-armeija aloitti hyökkäysvalmistelut 25:llä tykkipatterilla, sadalla kranaatinheittimellä ja sadalla lentokoneella. Se murjoi suomalaisten sillanpääasemaa, joka oli vain muutaman sadan metrin levyinen.
Heti linjan takana kohisi satoja metrejä leveä Vuoksi.
Paikka oli paha. Taistelet, räjähdät tai hukut jokeen. Äyräpää oli pidettävä, jotta syvempänä olevaa puolustuslinjaa saatiin vahvistettua.
Aikalaisten kertomusten mukaan yksittäisiä räjähdyksiä ei kuulunut: Se oli infernaalista meteliä, yhtä hävitystä.
Äyräpään sora oli karkeaa ja siihen saatiin kaivettua vain pieniä, parin kolmen hengen poteroita.
Yhteen niistä päättyi paappani elämä.
Tuo 36-vuotias kolmen lapsen isä oli ollut vapautettuna palveluksesta parin vuoden ajan, mutta kutsuttiin takaisin, kun miehet alkoivat loppua.
Juhannukseksi hän saapui Tyrjän-rykmenttiin ja julistettiin taistelussa kadonneeksi pari viikkoa myöhemmin.
Pietarilainen sota-arkeologiryhmä Karjalan valli etsi 1.7.2021 sotavainajia Äyräpäästä. Paappani ja kaksi muuta teuvalaista sankarivainajaa löydettiin matalasta kranaattikuopasta.
Y-haarainen koivu kasvoi keskellä vainajia. Varovasti kaivaen ryhmä sai jäänteet, asetakkien napit ja tuntolevyt talteen.
Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys toimitti arkut Suomeen ja siitä alkoivat dna-tutkimukset. Se otti korona-aikaan oman aikansa.
Henkilöllisyydet varmistettiin, ja viime keväänä, 80 vuotta sodassa kaatumisensa jälkeen, paappani pääsi takaisin: oman kirkkomaan multiin, omien taistelutovereiden viereen lepäämään.
Suomen itsenäisyyden varmistanut sotaretki oli näiltä miehiltä vihdoin ohi.
Oli hienoa huomata, kuinka suuresti vainajia kunnioitettiin, kuinka hienot ja arvokkaat puitteet puolustusvoimat, seurakunta ja reserviläiset loivat siunaustilaisuuteen.
Suuri määrä saattajia oli kirkossa ja tilaisuus oli kaikin puolin ikimuistettava ja juhlallinen. Sankarivainajat saivat kauniin ja kunnioittavan paluun kotiin.
Näissä taisteluissa Suomi piti itsenäisyytensä, mutta joutui luovuttamaan maata Neuvostoliitolle. Se oli katkera pala nieltäväksi. Näyttää silta, että Ukraina on kokemassa saman kohtalon kuin me aikoinaan. Toivottavasti ei.
Me suomalaiset olimme itsenäisyydestä huolimatta Venäjän ikeessä aina vuoden 2023 kevääseen saakka. Silloin liityttiin puolustusliitto Natoon.
Pitää muistaa, että Ukrainan pelottomuus taistella Venäjää vastaan aukaisi meille tien turvallisempaan oloon Suomessa. Jos Ukraina olisi antautunut sodan ensi päivinä, eläisimme täällä tällä hetkellä varpaillaan, kusi sukassa odottaen, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Nato-jäsenyydestä saamme kiittää Ukrainaa, mutta myös itseämme kansana.
Olemme ihmeellinen porukka. Voimme nillittää ja valittaa mitä ihmeellisimmistä asioista, mutta kun oikeasti suurten päätösten aika tulee, olemme yhtenäisiä kuin muuri! Se on hieno piirre meissä.
Joulu on tulossa ja Ukrainassa on edessä ehkä sodan pahin talvi. Joululahjoja miettiessänne unohtakaa krääsä ja turhuudet.
Yksi hyödyllinen idea on lahjoittaa, vaikka porukalla, puukamiina Ukrainaan. Pro Ukraina -yhdistys niitä välittää ja mukaan pääsee vaikka kympillä.
Kymmeniä tuhansia sotavainajia on jo nyt Ukrainassa, osa löydetään vasta vuosikymmenten kuluttua. He taistelivat meidänkin puolestamme. Yksi lahja kiitokseksi heille lämmittää kotia, mutta myös sydäntä.
Kiitos kaikille vapautemme puolustajille!
Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
