Metsäluonnon tilan heikkeneminen tosiasia

Jarmo Palokallio syyttää kirjoituksessaan WWF:ää (MT 14.11.) retoriikan jumittumisesta 1990-luvun metsäsotien aikaan ja näkee metsätalouden muuttuneen ilmeisesti ympäristön kannalta parempaan suuntaan.

WWF seuraa uusinta tutkimustietoa, joka osoittaa, että metsälajien uhanalaisuus­kehitys ei ole hidastunut.

Vuoden 2015 uhanalaisuuden väliarvio toi esiin metsäluonnon kannalta uusia huolia: aiemmin yleiset metsälinnut hömö- ja töyhtötiainen ovat nyt uhanalaisia.

Arviossa todettiin, että uhanalaistumiselle ei ollut nähtävissä muita syitä kuin voimakkaan metsätalouden aiheuttama luonnontilaisen kaltaisten metsien ja erityisesti lahopuun väheneminen.

Uhanalaistumiskehitys on tapahtunut viidentoista viime vuoden aikana. Tämä kaikki siitä huolimatta, että metsä­talouskäytännöissä olisi pitänyt tapahtua edistystä.

Uhanalaistumiskehitys johtuu siitä, että metsien käyttö on jatkunut vuosikymmeniä erittäin intensiivisenä. Vanhat, luonnontilaisen kaltaiset metsät sekä lahopuu ovat vähentyneet ja metsät ovat pirstoutuneet.

Metsälainsäädäntö ja PEFC-­sertifiointi ovat epäonnistuneet talousmetsien luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa vaatimattomien sisältöjensä takia.

Hallituksen tavoittelema hakkuiden lisäys ja suojelun rahoituksen vähentäminen ovat lyhytnäköistä politiikkaa. Hakkuiden määrän lisäämisen sijaan pitäisi panostaa puutuotteiden arvon kasvattamiseen sekä uusiin tuotteisiin, ja ennen kaikkea huolehtia elämää yllä­pitävästä luonnosta.

Metsätalous, joka aiheuttaa uhanalaisuutta, ei ole kestävää ekologisesti eikä sosiaalisesti. Vain aidosti kestävä metsä­talous tuottaa hyvinvointia myös tulevaisuudessa.

Tähän tarvitaan kattava suojelualueverkosto ja luonnon kannalta parempia metsien käsittelyn menetelmiä. Näitä tavoitteita WWF edistää yhdessä monien metsäalan toimijoiden kanssa.

Jos metsäala aikoo menestyä jatkossakin, sen on syytä ottaa luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen päätavoitteekseen.