Asuntosijoittajat eivät usko ilmastonmuutokseen

Ilmastonmuutoksesta johtuvan jäätiköiden sulamisen on jo pitkään ennustettu johtavan merenpinnan nousuun. Kuluneen vuoden aikana olemme saaneet lukea siitä yhä karmaisevampia uhkakuvia. Silti emme ole nähneet ilmastopolitiikkaan sitoutumista hehkuttavan hallituksen tiedottaneen linjauksia, kuinka yhteiskuntamme tulisi laajassa mitassa varautua tähän. Seuraavassa muutama esimerkki.

Meteorologi Kerttu Kotakorpi kirjoitti Ylen blogissa (Yle 22.4.), kuinka merenpinnan nousu aiheuttaa tulevaisuudessa vahinkoja Helsingin rakennuksille: ”Kun merivesi nousee, niin myrskyjen yhteydessä hetkellisesti nouseva merivesi pääsee yhä pidemmälle sisämaahan”. Jutun perusteella voisi luontevasti kysyä, onko ylipäätään järkeä rakentaa lisää asuntoja Helsinkiin tai muihin rantakaupunkeihin.

Yle Radio 1:n ykkösaamussa (Yle 21.6.) todettiin politiikan erikoistoimittajien suulla, kuinka ”tulevan syksyn budjettiriihessä tärkeintä on ilmastotoimet, koska ihmiskunnalla on vain yhdeksän vuotta aikaa”. Keskustelu antoi kuuntelijoille illuusion Suomen hallituksen budjettivääntöjen vaikutuksesta maapallon ilmastoon. Kyseisessä keskustelussa kukaan ei maininnut Suomen osuuden maapallon kasvihuonepäästöistä olevan noin promillen luokkaa.

Sopivasti viikkoa myöhemmin Iltalehdessä vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo vaati hallitukselta syksyn budjettiriihessä merkittäviä ilmastotoimia, tai muuten vihreät jättää hallituksen (IL 28.6.). Todellisuudessa näyttäisi siltä, että vihreiden johtoporras itse ei usko ilmastonmuutokseen, ainakaan silloin, jos sen vaikutuksista kertominen on epäsuotuisaa heidän äänestäjäkunnalleen.

Kukaan Helsingin vihreistä poliittisista päättäjistä ei puhu sen puolesta, että merenpinnan nousun johdosta Helsingistä kannattaisi muuttaa pois hippulat vinkuen.

MTV 3:n uutisten (31.7.) mukaan Grönlannin mannerjäätikössä on tanskalaistutkijoiden mukaan tapahtunut ”massiivista sulamista”. Jutun lopussa mainittiin, kuinka koko jäätikön sulaminen voisi nostaa merenpintaa kuudesta seitsemään metriä.

Helsingin Sanomat kirjoitti (HS 6.8.) tutkimuksesta (Nature Climate Change -lehti), jonka mukaan Golf-virran vaikutus on hiipumassa jo lähivuosina: ”Kun viimeksi näin tapahtui, merenpinta nousi 14–22 metriä”. Siinäkin jutussa tuotiin esiin vain uhkakuva, mutta ei sellaista mahdollisuutta, että Suomessa on vuosikymmeniä tai ainakin vuosia aikaa siirtää yhteiskunnan avaintoimintoja ja asujaimistoa enemmän sisämaahan.

Kun hallitus sai budjettiesityksensä vuodelle 2022 valmiiksi ja Glasgow’n ilmastokokous oli pidetty, saattoi jo nukkua paremmin, vaikka edelleen ollaan 2,4 asteen lämpenemisuralla. Valtioneuvoston julkaiseman tiedotteen (13.11.) mukaan ilmastonmuutokseen sopeutuminen nousi Glasgow’ssa aiempaa vahvemmin esille.

Kehittyneet maat sitoutuivat tavoittelemaan sitä, että ilmastonmuutokseen sopeutumiseen suunnattavaa osuutta lisättäisiin puoleen kaikesta julkisesta ilmastorahoituksesta. Pitäisikö Suomessakin miettiä myös sopeutumista eikä pelkästään kiristää tavoitteita ja työssäkäyvien maksutaakkaa polttoaineiden hintojen kautta?

Risto Isomäki kirjoitti ekologisen trillerin Sarasvatin hiekkaa (Tammi 2005), jossa Grönlannin jäätikkö liukuu mereen ja merenpinta nousee kymmeniä metrejä vuoden 2020 tienoilla. Erinomainen teos oli vuonna 2005 Finlandia-palkintoehdokkaana, ja sen aiheuttaman julkisuuden myötä arveltiin Helsingin rantarakentamisen olevan hukkainvestointi.

Helsingin kaupunkiympäristön toimialaa johtava apulaispormestari Anni Sinnemäki (vihr.) ja Osmo Soininvaara kaupunkisuunnittelun vaikuttajana eivät nyt puhu sen puolesta, että Helsingin seudun kasvua ohjattaisiin kauemmaksi ja korkeammalle merenpinnasta sisämaahan. Realismin sijaan meille syötetään ajatusta, että tiiviimmin asuessa voisimme estää maapallon ilmastonmuutosta.

Media työstää ihailevia uutisia Helsingin kasvusta ja siihen liittyvästä pienten 14 neliön miniasuntojen ihanuudesta sekä 45 neliön kolmioiden ihanteellisuudesta lapsiperheelle.

Mikäli asumisen päättäjät uskoisivat ilmastonmuutokseen, heidän luulisi kaavoituksen avulla ohjaavan Helsingin kasvua sisämaan kaupunkeihin. Mikäli asuntosijoittajat uskoisivat ilmastonmuutokseen ja sen seurauksena merenpinnan nousuun, eikö tämä näkyisi rantakaupunkien tai ainakin meren rannoilla sijaitsevien kiinteistöjen hintojen laskuna? Sellaista ei ole havaittavissa.

Jos meren pinta nousee, päättäjien luulisi ohjaavan Helsingin kasvua sisämaan kaupunkeihin.