Säästöt diabeteksen hoidossa tulevat kalliiksi

Diabeetikkojen määrä on Suomessa kovassa kasvussa. Sairaiden määrä kasvaa eniten Euroopassa, valitettavasti. Miten tätä ongelmaa pitäisi hoitaa?

Tuntuu että hallituksella on vain yksi keino, korvausten pienentäminen. Olen itse diabeetikko, joten tiedän mistä puhun.

Ennaltaehkäisyyn pitäisi panostaa nykyistä enemmän, jolloin myöhempien lisäsairauksien tuomat kustannukset yhteiskunnalle pienenisivät.

Diabeetikko pitää motivoida hoitamaan itseään. Itse sain tähän herätyksen ja motivaation Tampereen Diabeteskeskuksen viikon kurssilla, jossa opin näkemään, mikä merkitys hoidossa on painonhallinnalla, liikunnalla ja ruokavaliolla.

Monet kunnat ja kaupungit säästävät diabeetikkojen jalkahoidosta. Se on virhe.

Säännöllinen 3–4 kertaa vuodessa toteutettu jalkahoito estää myöhemmät lisäsairaudet, kuten jakojen amputoinnit, ja tämä taas pienentää myöhemmän iän hoitokustannuksia. Se tarjoaa myös inhimillisemmän loppuelämän diabeetikoille.

Diabeetikko on itsensä paras hoitaja. Itsekin olen jo pari vuotta seurannut lääkitystä, sokeriarvoja, ruokailua ja liikuntaa Lääkäripalvelu Neliapila Oy:n ja Quattro Folia Oy:n kehittämällä, puhelimessa toimivalla järjestelmällä.

Samat tiedot ovat myös diabeteslääkärin ja -hoitajan tiedossa päivittäin. Voimme neuvoa toisiamme ilman, että pitää käydä vastaanotolla kolmen kuukauden välein. Tämä on nykyaikaa ja varmasti motivoi myös nuoria.

Valitettavasti kuntien ja kaupunkien terveysviranomaiset eivät ole tähän mahdollisuuteen vielä tarttuneet. Toivottavasti tämäkin korjaantuu Sote-projektissa.

Suomen terveydenhuolloissa eletään liian paljon kädestä suuhun. Hoidetaan seurauksia, kun pitäisi puuttua myös syihin.

Se lisää kustannuksia nyt, mutta säästää merkittävästi niitä tulevaisuudessa. Se varmistaa diabeetikkojen työkyvyn pidempään ja varmistaa omatoimisen, inhimillisen vanhuuden. Samalla jonot hoitolaitoksissa vähenevät.