Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Perinnesuksilla omia latuja

    Tuppeen sahatut koivulankut ”kypsyvät” ulkona taapelissa 2–3 vuotta.
    Tuppeen sahatut koivulankut ”kypsyvät” ulkona taapelissa 2–3 vuotta. 
    Puusuksen teko on käsityötä. Raaka-aineesta puolet päätyy puruksi.
    Puusuksen teko on käsityötä. Raaka-aineesta puolet päätyy puruksi. 
    Käsin tehty kärkihöylä on suksitehtaan perinnetyökaluja.
    Käsin tehty kärkihöylä on suksitehtaan perinnetyökaluja. 

    Hiihtäminen on taas suomalaisten suosikkilaji, ja samaa latua seuraa perinteisten puusuksien suosio.

    Sivakoiden

    Atk-miehestä suksentekijäksi

    Kaikki menee, mitä ennättää tekemään, puusuksien tekijä Hannu Laitala sanoo. Hän jatkaa Hankasalmen Ristilänkylällä perinteikkään Ylösen suksitehtaan tuotantoa. Laitala pääsi suksitehtailija Erkki Ylösen oppipojaksi vuonna 2006.

    Laitala valmistaa noin sata paria puusuksia vuodessa lähes pelkästään tilausten perusteella. ”En ole markkinoinut ollenkaan. Tieto suksista on mennyt lähinnä puskaradion kautta”.

    Tekijä myy suksensa itse ja lähettää valtaosan Matkahuollon kautta. Lähtevät sukset Laitala pakkaa kierrätyskuidusta tehtyihin pusseihin.

    Jotkut asiakkaat ajavat kaukaakin hakemaan valmiit sukset. Hakijoiden kanssa tehtailijalla on aikaa vaihtaa kuulumisia.

    Asiakkaat ovat akselilla Ivalo-Ahvenanmaa. Varsinais-Suomeen menee puusuksia yllättävän paljon. Viime talvena helsinkiläisetkin pääsivät nauttimaan lumesta ja hiihtämisestä, puusuksillakin. Tänä talvena pääkaupungin hiihtobuumi jatkuu.

    Tarvitsee vain tervaa

    Hannu Laitalan tie suksitehtailijaksi on mielenkiintoinen. Hän on kouluttautunut atk-alalle ja työskenteli tietokoneiden parissa Etelä-Suomessa. Kun työt atk-yrityksessä loppuivat, Laitala muutti perheineen Hankasalmelle.

    Netistä hän oli bongannut Ylösen suksitehtaan. Viikon pähkäilyn jälkeen Laitala rohkaistui kysymään töitä 78-vuotiaalta suksitehtailijalta. ”Lupasin seisoa verstaan nurkassa hiljaa, ilman palkkaa”, Laitala muistelee.

    Vähitellen Ylönen antoi oppilaalle tehtäviä, halkojen kantamista ja suksien pakkaamista. Pian Laitala pääsi myös kokeilemaan suksenvalmistusta.

    Tietenkin touhu lipsahti opetuksen puolelle. Ylönen huomasi oppilaansa kyvyt ja kiinnostuksen. Niinpä hän tarjosi koko tuotantolaitosta Laitalalle.Pankin ja elykeskuksen avulla Laitala osti koko kiinteistön koneineen.

    Sekametsän koivu parasta

    Ihmisten kiinnostus puusuksiin ei ole kadonnut, Laitala iloitsee. Monet haluavat vähemmän lipsuvat sukset, puusukset ovat sellaiset.

    ”Puusuksi pitää luontaisesti, se tarvitsee vain tervaa”, tekijä sanoo.

    Tervaa Erkki Ylönen osti aikoinaan Uuraisten Kangashäkin tervantekijältä varuilta varastoon, kun EU aikoi kieltää tervan käytön. Tervavarasto siirtyi kaupassa Laitalalle.

    Puusukset on tarkoitettu rauhalliseen menoon, useimmat hiihtävät niillä umpihangessa.

    Laitala valmistaa kolmea puusuksimallia: 50 milliä leveät on tarkoitettu latuhiihtoon, 63 milliä leveä retkisuksi ja 80-millinen metsäsuksi ovat myydyimmät mallit. Pisimmät metsäsukset ovat on 280-senttiset. Ne kantavat raavaan miehen, repun ja kiväärin hangen pinnalla.

    Rottinkisauvat Laitala teettää Taivalkoskella. Sauvojen halkaisijaltaan 15-senttiset sommat ovat linjassa suksien leveyden ja pituuden kanssa.

    Reunassa kovaa puuta Leveäkin puusuksi on yllättävän kevyt. Suksen reunaan tulee kovaa puuta, pyökkiä tai Kanadasta tuotua hikkoria. Se maksaa 2 000 euroa kuutiolta. Suksen kannen Laitala tekee vaikka visakoivusta, jos asiakas haluaa.

    Puusuksen pääraaka-aine on oksaton koivu. Paras tiheäsyinen suksikoivu kasvaa hitaasti sekametsässä. Nykypäivänä se on harvinaista herkkua.

    Laitala hankkii koivua lähiseudun isänniltä. Monet tietävät sitä jo tarjota.

    Ulkovarastossa tuppeen sahattu koivu saa kypsyä 2–3 vuotta. Sitten Laitala ottaa sen sisälle kuivumaan.

    ”Viimeistely ei ole vaikeaa. Pelkan teko on tärkeintä”, Laitala sanoo.

    Pelkka on liimattu koivupalkki. Siitä Laitala sirkkelöi 3,5 millin paksuisia päreitä.

    Pohjapäreen syiden on oltava oikeinpäin, jotta suksi luistaa eikä lipsu. Pohjapäre ja kansi liimataan tukipalojen kanssa yhteen. Puristimessa suksi saa alustavan muotonsa, kaarevuuden.

    Laitala löysi käytetyn tehdastekoisen puristimen Virolahdelta. Se lämmittää suksiaihiota sekä alta että päältä, puristinaika on vain parikymmentä minuuttia. Erkki Ylösen tekemä puristinkin on yhä käytössä.

    Kapeissa suksissa on tukirakenteena havupuuta, mieluummin mäntyä kuin oksaista kuusta. Tukipalikoita Laitala valmistaa pelkoista jo kesällä.

    Puusuksia isältä pojille Hannu Laitala käyttää suksien tekoon kaiken perheeltä ja opetukselta liikenevän ajan. Hän opettaa Hankasalmen kansalaisopistossa tietotekniikkaa senioreille.

    Suksiparin valmistus vaatii 60 eri työvaihetta. Jos Laitala ryhtyisi tekemään yhtä suksiparia alusta alkaen, aikaa kuluisi liki viikko. Sarjatyönä valmistumisaika lyhenee huomattavasti.

    Viimeistely on hiontaa, lakkaamista ja tervaamista. Lakkaa Laitala vetää suksiin vähintään kolme kerrosta.

    Laitala tervaa pohjan kertaalleen. Tervausohje toimitetaan suksien mukana. Jotkut haluavat suksensa kokonaan tervattuinakin, ja saavat.

    Valmiita puusuksia Laitala neuvoo säilyttämään ulkovarastossa, ei sisällä lämpimässä. Jotkut upottavat puusukset vuorokaudeksi lumeen ennen hiihtämään lähtöä.

    Jokaiseen suksipariin tulee järjestysnumero, valmistusvuosi ja pituus. Jos sukset menevät lahjaksi, Ylönen taiteilee niihin lahjansaajan nimen.

    Marraskuussa oli valmiina 306. suksipari. ”Tuhat tulee täyteen jossain vaiheessa”, Laitala visioi.

    Tuotannon laajentaminen on käynyt monesti mielessä. Työntekijän tai useamman palkkaaminen on kuitenkin iso kynnys.

    Puusuksiperinnettä Laitala on jo siirtänyt seuraavallekin polvelle, sillä hänen 8- ja 5-vuotiaat poikansakin ovat innostuneet puusuksilla hiihtämisestä.

    Lasten suksia Laitala ei kuitenkaan ole markkinoinut senkään vertaa kuin aikuisten malleja. Lasten mallien teossa menee sama aika kuin aikuistenkin suksissa, joten niitä ei voi myydä juurikaan halvemmalla.

    Onhan siinä tietenkin ihan oma tunnelmansa, kun koko perhe sivakoi samaa latua perinteisillä tervalta tuoksuvilla puusuksilla. Niinkuin Laitalan perhe kotimaisemissa tai Lapin hangilla.