Suomi menestyy innovoimalla ja imitoimalla

Mielipide

9.5.201802:00

Kolumni

Mari Pantsar

Suomi voi kukoistaa vain uudistumalla. Kansainvälisessä kilpailussa valttejamme ovat osaaminen ja innovaatiot – tai uudennokset niin kuin sana on joskus suomeksi käännetty.

Pyörää ei kuitenkaan kannata keksiä kovin montaa kertaa uudelleen. Usein pitkälle pääsee jo sillä, jos omaksumme muualla koetellut parhaat käytänteet ripeästi.

Esimerkiksi ilmastotyössä Suomi on maailman johtavia bioenergian hyödyntäjiä. Toisissa asioissa meillä on kuitenkin paljon opittavaa muilta.

Norja on maailman ykkönen sähköautojen edistämisessä. Ruotsi pitää kärkisijaa lämpöpumppujen käytössä. Tanska näyttää tietä aurinkolämmön hyödyntämisessä.

Sitran vetämässä kansainvälisessä Green to Scale -hankkeessa on tarkasteltu nykyisten ilmastoratkaisujen mahdollisuuksia. Tulokset ovat rohkaisevia.

Maailman päästöjä voi leikata peräti neljänneksen vain soveltamalla jossain hyväksi todettuja ratkaisuja laajalti myös muualla. Huiman päästösäästön hintalappu on kohtuullinen, alle viidennes fossiilitukiaisiin uppoavasta summasta.

Vappuaattona julkistettiin tuoreita tuloksia. Niiden mukaan naapurimme Viro voisi leikata päästöjä liki 40 prosenttia lisää ensi vuosikymmenen loppuun mennessä vain kirimällä tasolle, jolla jotkin maat ovat jo nyt.

Mallin katsominen auttaa muillakin osa-alueilla. Mäntsälässä ja Pornaisissa haettiin lastensuojeluun oppia Lontoon Hackneystä. Perheet saivat sosiaalityöntekijältä enemmän tukea suoraan kotiin.

Tulokset puhuvat puolestaan. Huostaanotot vähenivät noin 70:stä alle 30:een. Samalla kustannukset laskivat.

Esimerkkejä piisaa. Jos saavuttaisimme Ruotsin työllisyysasteessa, Viron sähköisissä palveluissa tai Kanadan maahanmuuttajien kotouttamisessa, saisimme miljardiluokan säästöjä – paremmasta hyvinvoinnista puhumattakaan.

Yhdysvaltalainen taloustieteilijä Theodore Levitt puhui jo 1960-luvulla innovatiivisesta imitoinnista. Parhaatkaan yritykset eivät voi jatkuvasti pysyä uusien ratkaisujen kärjessä joka alalla, koska innovointi on työlästä ja riskialtista. Paremmin pärjäävät yritykset, jotka sekä luovat kokonaan uutta että soveltavat muilta oppimaansa.

Sama pätee valtioihin. Suomi voi menestyä yhdistämällä uuden luomista ja toisilta oppimista, siis innovointia ja imitointia.

Luotamme välillä liiaksi siihen, että mullistava innovaatio leviää nopeasti tutkimuspöydältä markkinoille. Usein viive laboratoriosta laajaan käyttöön on kuitenkin tuskastuttavan pitkä, eikä meillä ole aikaa vitkutella.

Esitän kaksi ajatusta harkittavaksi.

Ensinnäkin valtio voisi tilata tutkimuslaitoksilta arvion siitä, kuinka pitkälle voimme päästä ottamalla käyttöön muiden maiden toimivimmat ratkaisut eri aloilla taloudesta koulutukseen ja ilmastotyöstä terveydenhuoltoon.

Toiseksi päätösten valmistelussa voidaan katsoa kattavammin mallia muualta. Tarkastelua ei kannata rajata vain tuttuihin verrokkeihin Länsi-Euroopassa – yhä useammin rohkeita ratkaisuja otetaan käyttöön Viron tai Etelä-Korean kaltaisissa maissa.

Muiden valinnat eivät toki usein sovi sellaisenaan Suomeen. Siksi toisilta kannattaa omaksua parhaat piirteet – ja rakentaa niiden varaan oma, sinivalkoinen malli.

Suomessa on laaja yhteisymmärrys siitä, että osaaminen ja innovaatiot ovat valttikorttejamme. Nyt niiden rinnalle on aika nostaa parhaiden käytänteiden ripeä soveltaminen muista maista.