Kilpavarustelua erämaassa
Todellisella eräjormalla ei ole repussaan muuta kuin suolapussi, kahvipaketti ja kenttäpakki.11.6.201910:00
Varustautuminen eräreissulle vaatii yksityiskohtiin paneutuvaa huolellisuutta.
Ehkä juuri sen vuoksi edesmennyt kenraali Olli Korhonen oli delegoinut koko operaation esikuntapäällikölleen – vaimolleen.
”Kolmen päivän sissireissu. Toimikaa!” kenraali ilmoitti leppoisaan kadettityyliin.
Ensimmäisellä taukopaikalla metsässä kenraali suoritti varustarkastuksen reppuunsa ja kirosi äänekkäästi: ”Prkl! Kermapullon varakorkki puuttuu!”
Todellisella eräjormalla ei ole repussaan muuta kuin suolapussi, kahvipaketti ja kenttäpakki. Kyllä metsä miehen elättää!
Kun aloittelin erämiestaivaltani, repun kielen alla kiekkui myös reissupotta. Isän mielestä se oli syytä ottaa kantoon, koska luomutuotanto ei vielä olisi jälkikasvulta onnistunut niin sanotusti puskamenetelmällä.
Viime vuosina olen potasta luopunut eräkaverien aiheuttaman sosiaalisen paineen vuoksi.
Tosiasia kuitenkin on, että varustemäärä tuppaa eräreissuilla pikemminkin kasvamaan kuin vähenemään vuosien saatossa. Tyhjiöt täyttyvät. Jos autossa on tilaa, mukaan lähtee kaikenlaista ylimääräistä tilpehööriä. Inkkarikanootti on myös siitä kätevä kulkupeli, että siihen mahtuu enemmän rompetta kuin esimerkiksi kajakkiin.
Laidat tulevat kuitenkin kanootissakin vastaan, kun kalastus- ja majoitusvälineiden lisäksi mukaan pitäisi mahtua vielä muun muassa leiriuuni, retkipöydät ja -tuolit sekä huomattava määrä erilaisia evästarpeita – mallaspitoisia juomia unohtamatta.
Mikä neuvoksi?
Toinen kanootti tietysti. Hankin jo vuosia sitten toisen keveämmän paatin tekosyyllä, että sitä olisi keveämpi vedellä metsäosuuksilla siirryttäessä vesistöstä toiseen. Tosiasiallinen syy taisi kuitenkin olla, että täyteen pakattua kakkosvenettä kannattaa hinata perässä ylimääräisen kuljetuskapasiteetin vuoksi.
Jos erämaassa sattumalta olisi joku toinenkin ihminen, hän varmasti kummastelisi vesillä liikkuvaa kukkuroilleen lastattua kanoottijunaa. Tällä sesongilla jonon jatkoksi saattaa liittyä suppilauta.
Tosiasiassa varustepaljous helpottaa leirielämää villin erämaan armoilla. Mikäs sen mukavampaa kuin istahtaa selkänojalliseen leirilepolassiin ja virittää alumiininen leiriuuni nuotion ääreen kypsyttämään mustikkamuffinseja? Mustikat voi mieluusti itse kerätä, mutta saa niitä pakasteenakin.
Huolellisesta valmistautumisesta huolimatta, jotakin aina unohtuu. Tämä on eräretkeilyn rautainen luonnonlaki.
Kerran huomasin vasta veneenlaskupaikalla kuoppaisen metsätien lopussa, että melat olivat jääneet mökille noin sadan kilometrin päähän.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
