Osaksi historiaa

Tuula ja Mikko Saarela asuvat Laihian Jukajalla taloa, jonka entisiä asukkaita yhdistävät kätten taidot. Talossa on asunut kupariseppä, pelimanni ja puuseppä. Talo on myös palvellut leipomona. Edellisen asukkaan vaimo puolestaan ompeli kyläläisille vaatteita. Pankin konttorikin talossa on ollut, tiloissa joissa Saarelat nyt saunovat ja kylpevät.

”On mielenkiintoista asua talossa, jonka historiaan mahtuu kaikenlaista, ja josta on tietoa myös saatavilla”, Tuula Saarela sanoo. Historiapiirin tekemä Laihian yläjuoksulta -teos käy läpi kylän jokaisen talon taustoja niin pitkälle kuin niitä on löytynyt.

Historia on vuonna 1900 rakennetussa hirsitalossa käsinkosketeltavaa. Vaikka remontteja ja uudistuksia on tehty paljon, on esimerkiksi kuparisepän takoma, puuhellan yhteydessä ollut vesivaraaja rappusilla kukka-astiana. Puusepän veistämät ikkunoiden ”foorilaudat” ovat koristeellisia. Vastikään tehdyssä ikkunaremontissa laudat säästettiinkin.

”Katso kuinka hyvin tehty: laudat on yhdistetty toisiinsa puutapeilla, tämän saa kokonaisena elementtinä pois”, Mikko Saarela näyttää.

Edellisen asukkaan, pelimannin ja puusepän, veistämät ikkuna- ja ovilistat ovat ainoaa laatuaan. Myöskään erikoisia peilioven tyyliä jäljitteleviä mäntypaneeleja ei paikallinen vanhan tavaran kauppiaskaan muista missään muualla nähneensä. Saarelat ovatkin säilyttäneet mahdollisuuksien mukaan vanhaa ja käyttökelpoista. Uudistettu keittiö mukailee vanhaa tyyliä, ja tulisijat, mm. puuhella ja leivinuuni, on säilytetty.

”Jonkin verran halumme kyllä menevät Mikon kanssa ristiin. Itse säilyttäisin kaiken vanhan ja alkuperäisen, Mikko tahtoo enemmän uutta. Kotimme on kompromissi”, Tuula Saarela tuumii.

Saarelat muuttivat taloonsa viime vuoden keväällä, kun kotitilalla tehtiin sukupolvenvaihdos. Maalla asunut pariskunta empi Kirkonkylälle ”steriiliin rivitaloon” muuttamista, muttei toisaalta kavahtanut suuria remontteja vanhan talon kanssa. Uusi koti, vain kolmen kilometrin päässä entisestä, tuli vastaan Tuula Saarelan käsityöharrastuksen myötä.

”Tulin tänne taloon ostamaan kangaspuita. Perikunta myi. Talo oli silloin ollut asumatta kolmisen vuotta. Niin siinä sitten kävi, että tuli ostettua koko talo”, hän nauraa. Kangaspuut ovat talon vintillä käyttövalmiina.

Talo sijaitsee Kolmostien varrella, 17 kilometriä Laihian keskustasta. Vaikka talo ehti olla muutaman vuoden tyhjillään, siellä on pidetty peruslämpöä, joten talo on välttynyt useimpien autiotalojen kohtalolta, kosteudelta ja homeelta.

”Aika pian päästiin asumaan. Olemme tehneet alakertaan pintaremonttia. Muun muassa keittiön katto ja kalusteet on uusittu. Ulkorakennuksetkin olivat hyvässä ryhdissä, niihin on vain puhkottu aukot autoille”, Mikko Saarela kertoo.

Pintaremontin lisäksi asukkaat ovat tehostaneet taloon asennettua suorasähkölämmitystä ilmalämpöpumpulla. Pystymuureissa, hellassa ja takassa palaa talvisin tuli.

Tunnelmallisesti natisevat puiset rappuset vievät talon yläkertaan. Se on rakentamatonta, suurta yhtenäistä tilaa, lukuunottamatta Tuula Saarelan käsityöhuoneeksi tehtyä huonetta. Isoa tilaa katsellessa mielikuvitus saa tilaa.

Vanhat hirret, pinkopahvi, lommoontunut, hieman painunut lankkulattia ja 1960-luvun juliste henkivät mennyttä aikaa niin voimakkaasti, että tästä talosta saisi helposti myyntihenkisen selostuksen. Historiaa, muistoja ja vanhoja yksityiskohtia, niitä talossa on paljon. Monet autiotalot ovat ostajilleen myös vanhan tavaran aarreaittoja.

”Täältä oli lähes kaikki vanha tavara myyty. Se vähän harmittaa, sillä olisimme voineet säilyttää jotain vanhaa, taloon kuuluvaa. Ihailin kesällä uusiin vaihdettuja vanhoja ikkunalasejakin. Ne olivat todennäköisesti alkuperäisiä, niin vanhalta lasi näytti”, Tuula Saarela huokaa.

”Kaupasta saa uusia ja hyviä”, miehensä töksäyttää hyväntahtoisesti ja jatkaa: ”Kun on koko elämänsä asunut vanhassa talossa kaikenlaisen romun keskellä, ei oikein osaa antaa arvoa vanhalle. Joskus ihmetyttää, kuinka kallista kaikki ruosteinen ja rikkinäinen on, uutta saa edullisemmin.”

Vaikka talo ei tyhjillään ollessaankaan ollut kylmänkalsea, vaan siisti, muuttovalmis koti, sen puutarha kieli asumattomuudesta. ”Aivan villiintynyt”, tontti on nyt taltutettu, muttei vielä valmiiksi tehty.

Entä onko monien käänteiden talossa salaisuuksia? ”Jaa. Säästöpankin konttori oli tässä 50-luvulla. Emme ainakaan ole löytäneet mitään salaista kassaholvia”, Mikko Saarela nauraa.