Susien suojelu on ihmiselle uhka

Valitettava tapaus Ruotsista kertoo miten eläinten hoitaja joutui susien hyökkäyksen kohteeksi. Jokohan nyt aletaan ymmärtämään mitä saattaa tapahtua kun susi tottuu ihmiseen liikaa?

Asiaa selitellään ja syyllistä etsitään kaikesta muusta, mutta ei sudesta. Selittelyn makua on myös, kun tulee puhe kaatoluvista. Ne, jotka haluavat suojella susia, vetoavat aina EU:n tuomiin rajoituksiin ja tiukkoihin direktiiveihin. Eiköhän Suomella ole oma päätäntävalta tässäkin asiassa. Toista se oli ennen vanhaan, kun kyläläiset sai itse päättää sudenkin kohtalon ilman rangaistuksen pelkoa.

Reilu sata vuotta sitten tapahtui paljon ihmissurmia susien toimesta. On olemassa vahvoja näyttöjä uudemmistakin susien tekemistä ihmistapoista. Venäjällä se taitaa olla arkipäivää nykyäänkin.

Sota-aikaan Venäjällä sudet tappoivat runsaasti ihmisiä, koska miehet olivat rintamalla ja täten susia ei ammuttu entiseen malliin. Sudet oppivat ihmistä pelkäämättömiksi ja rohkenivat ottaa myös ihmisen ruokalistalleen.

Oma äitini kertoi lapsuudestaan tapauksen, jossa sudet tappoivat viisivuotiaan tyttölapsen kun hän oli menossa ulkohuussiin iltahämärässä. Tytöstä ei löytynyt kuin vaatteen riekaleita lähimetsästä. Kylän miehet yhdessä tuumin alkoivat pohtimaan kuinka seudulla liikkuva susilauma hävitetään.

Miehet tekivät ansan. Suuri, kannellinen puusaavi, kylkeen parin nyrkin mentävä reikä, saaviin mies kirveen kanssa ja houkuttimeksi sian porsas. Possu kiljunnallaan oli houkutellut nälkäiset sudet tutkimaan puusaavia. Sudet vuoronperään kopeloivat tassullaan saavin kyljessä olevaa reikää josko olisi tavoittanut possun. Mies sitä mukaa löi kirveellä suden tassun poikki. Verta vuotavan suden lajitoverit sitten tappoivat. Tositarina kertoo, että saaviin oli kertynyt melkoinen kasa etukäpäliä.

Nykyinen susiensuojelu ja tutkimustyö ovat luomassa sudesta ihmiseen tottuneen pedon, joka on todellinen turvallisuusriski.

Susia puolustavat ihmiset mielellään vetoavat siihen, että nykyään sudet eivät ole tappaneet ihmisiä meillä Suomessa. Olosuhteet ovat erilaiset. Tänä päivänä lapset eivät ole paimentamassa karjaa metsässä, eivät myöskään kulje pitkiä matkoja kävellen metsäteitä pitkin kouluun. Jos edellä mainitut olosuhteet olisi tätä päivää niin sudet tappaisivat edelleen ihmisiä.

Yhteentörmäyksiä on jo sattunut, mutta onnea on ollut matkassa. Suden tuomaa uhkaa on hyssytelty viime vuosiin saakka, mutta onneksi jo arvovaltaisissakin ihmisissä on löytynyt rohkelikkoja, jotka uskaltavat ”nostaa kissan pöydälle”. Tarvitaan enemmän kuin sanoja. Tarvitaan järkevää toimintaa petopolitiikkaan, joka mahdollistaa susialueille kaatolupia tilanteen mukaan ja nopeaa reagointia muuttuvaan petotilanteeseen. Ei tuudittauduta ajatukseen, että eihän meillä täällä voi sattua mitään vakavaa.