Ilkka Brotherus iloitsee Sinituotteen autonhoitotuotteista, jotka ovat olleet menestys Keski-Euroopassa.
ELÄMÄNTAPANA perheyritys
Pölyhanska on yksi Sinituotteen uutuuksista.
Sinituotteen pääkonttori on remontoitu Erkylän kartanon vanhoihin tiloihin.
Erkylän kartanon uuteen maneesiin mahtuu kaksisataa katsojaa.Oma yritys on kuin oma perhe. Siihen kietoutuu koko elämä, tietää Ilkka Brotherus, Sinituotteen omistaja ja johtaja.
Ilkka Brotherus tulee tiedotustilaisuuteen suoraan ulkomailta. Hän ihmettelee toimittajille, oliko se unta, mitä hän luki lentokoneessa. Että Björn Wahlroos oli todennut perheyritykset turhiksi. Niillä ei ole muuta merkitystä kuin että perhe voi kokoontua yhteisille lounaille ravintolan kantapöytään.
Vaikka Brotherus arvioi kyseessä olleen opiskelukollegalleen tyypillisen ärsykkeen keskusteluun, hän vaikuttaa hämmentyneeltä, melkeinpä loukkaantuneelta. Hänen omistamansa ja johtamansa Sinituote on juuri valittu vuoden brändinrakentajaksi. Yritys tarjoaa työtä 250 ihmiselle.
”Perheyritysten voimalla Suomea on rakennettu viimeiset sata vuotta. Jos katsoo pörssilistaa, niin useimmat firmat ovat alkaneet pieninä perheyrityksinä. Liputan suomalaisen teollisuuden puolesta. Me tarvitsemme yrityksiä, jotka pystyvät luomaan uutta ja ovat kilpailukykyisiä”, Brotherus lataa.
Brotheruksen perheen omistama Sinituote on suomalaisten hyvin tuntema merkki. Sini-siivousvälineitä ja -vaatehuoltotarvikkeita löytyy lähes joka marketista. Harva kuitenkaan tuntee tarinaa merkin takana.
Perheeltä toiselle
Einnon perhe perusti Sinituotteen 1940-luvulla. Tuotannossa oli muun muassa siivousvälineitä, verhotarvikkeita ja pesutilakalusteita. Tunnetuimmat tuotteet olivat sinipiika ja I-kiskot.
1980-luvulla Sinituote ajautui pankin haltuun ja paloiteltiin osiin. Hackmann osti verhonripustuspuolen, Wärtsilä pesutilakalusteet, mutta siivousvälineitä ei halunnut kukaan.
Ilkka Brotherus vastasi tuolloin Hackmannin kulutustavaraliiketoiminnasta. Hän mietti perheensä kanssa yön yli ja päätti, että he ostavat siivousvälinetuotannon. Oli vuosi 1988.
”Kokemäellä oli yhdessä hallissa vuokratiloissa kaksi ikivanhaa, öljyä vuotavaa muovikonetta, joita käytti vanha papparainen. Palvelukseemme siirtyi neljä henkilöä ja näiden koneiden lisäksi joitakin työvälineitä.”
Sittemmin Sinituotteen tuolloin myydyt osat ovat lakanneet olemasta, ja vain siivousvälineet ovat jäljellä. Nimeä Sinituote ei kukaan halunnut.
”Sanoin, että kyllähän me voidaan se ottaa. Se ei maksanut meille mitään.”
Myöhemmin yhtiö rekisteröi tuotenimen Sini, jonka alla on jo noin viisisataa tuotetta vessaharjoista silityslautoihin.
Monialayrittämistä
Istumme Sinituotteen pääkonttorilla Erkylän kartanon vanhassa väentuvassa. Seinät ovat vanhaa hirttä, mutta kalustus modernia Lundiaa – sekin on nykyisin osa Sinituote-konsernia. Kuten myös ruotsalainen siivousvälinefirma Rörets Industri Ab ja kymmenkunta muuta yritystä Ruotsista, jotka on vuosien kuluessa ostettu ja liitetty osaksi Sinituotetta.
Rörets Industri oli ollut 65 vuotta samalla perheellä, mutta poika ei halunnut ottaa omistajan vastuuta. Isot keskieurooppalaiset yritykset olivat ostamassa firmaa, mutta perhe halusi ostajan, joka vie heidän elämäntyötään eteenpäin. Niin he soittivat Brotherukselle.
”He olivat jo siirtäneet tuotannon Puolaan, missä yritys on Pohjois-Euroopan suurin höyrysilityslautojen valmistaja. 150 ihmistä tekee siellä lautoja yötä päivää, ja muutama prosentti tuotteista tulee Suomeenkin, nyt Sini-merkkisinä”, Ilkka Brotherus hymyilee.
Perheyrittäjälle ei ole se ja sama, kenelle hän elämäntyönsä siirtää. Brotherus kertoo toisenkin esimerkin.
”Sain puhelinsoiton Ilkka Hakuliselta. Hän sanoi, että ’meillä on tiäl Kesälahella joutava pölypussitehdas. Mie oon aatellu, ostasit sie sen’. Hänen tehtaansa oli Suomen ykkönen, mutta hän pelkäsi, että joku iso toimija ostaisi vain markkinaosuuden, sulkisi tehtaan ja sen jälkeen tuotteet tuotaisiin muualta.”
Parin viikon päästä Brotheruksesta oli tullut pölypussitehtailija. ”Ilkka Hakulinen hoitaa vaimonsa Sirkka-Liisan kanssa tehdasta edelleen kuin omaansa ja minä käyn siellä noin kerran vuodessa.”
Vaatimattomuus ei kaunista
Suomessa pestiin ennen hampaita ja astioita Kungs-merkkisillä harjoilla. Kun Sinituote osti Kungsin harjatehtaan Ruotsista ja siirsi harjatuotannon Sini-merkin alle Suomeen, Kungs-merkki jäi vapaaksi uuteen käyttöön.
Sinituotteella oli ennestään trasselitehdas ja sitä kautta kosketus autotarvikekauppaan. Syntyi ajatus, että miksi kalliissa autossa pitää olla euron maksava kiinalainen lumiharja. Tiedättehän, sellainen puuvartinen, jossa on muoviraappa toisessa päässä. Kun muoviosa murtuu pakkasessa, jäljellä on enää harja.
Brotherus hakee tuotehyllystä Sinituotteen vaihtoehdon, Kungs-lumiharjan. Muovivartisen ja kestävän harjan toisessa päässä on kolo kolmionmuotoiselle jääskraballe, jonka voi vaihtaa uuteen, kun kulmat kuluvat.
”Tässä yhtyvät ympäristöystävällisyys ja tuotteen pitkäikäisyys. Olimme vuosi sitten Euroopan autotarvikemessuilla ja siellä ylistettiin, että meillä on Euroopan parhaat auton talvihoitotuotteet. Nyt Kungs-autotuotteita menee rekkalasteittain Eurooppaan ja Venäjälle.”
Hyväkään tuote ei siis myy itse itseään, vaan tarvitsee markkinointia. Ilman messuille menoa Euroopan marketit olisivat jääneet valloittamatta.
”Me suomalaiset emme oikein usko itseemme. Liika vaatimattomuus ei kuitenkaan ole yritysmaailmassa hyväksi. Kukas kissan hännän nostaa, ellei kissa itse?”
Pitkäjänteistä vastuuta
Yritysmaailmassa on muotia puhua arvoista ja strategiasta, visiosta ja missiosta.
Brotherus huomauttaa, että perheyrityksen arvot ovat pitkäjänteisyydessä ja sitoutumisessa.
”Me emme puhu vain rahasta, voitosta ja osingoista. Meidän arvomme ovat paljon muutakin. Ne tulevat esiin myös omistajanvaihdoksessa. Kyse on vastuusta. On tärkeää löytää yritykselle uusi vastuullinen koti, jos vanhasta päätetään luopua.”
Perheyritys ei saa jämähtää paikoilleen, sillä se ei ole vastuullista, vaan sen tulee muuttua maailman mukana, uusiutua.
”Tuotekehityksessä on oltava ’tuli perseen alla’. Olisi vaarallista istua tässä viidensadan tuotteen keskellä ja todeta vain, että meillä on Euroopan parhaat siivousvälineet. Se ei riitä. Koko ajan pitää ajatella, mitä seuraavaksi.”
Liiketoiminnan on oltava kannattavaa, sillä muuten menevät edellytykset muulta vastuun kantamiselta. Joskus se tietää ikäviä toimia.
”Ne ovat perheyrittäjälle raskaita, koska yritys on vähän kuin perheenjäsen. Ikävät päätökset sattuvat, mutta olisi vastuun pakoilua, jos niitä ei pystyisi tekemään.”
Maatilan ”sivuelinkeino”
Sinituotteen pääkonttori sijaitsee Hausjärvellä Erkylän kartanossa, johon Ilkka Brotherus tuli kotivävyksi 1980-luvun alussa. Kartano on ollut Monica-vaimon suvun omistuksessa vuodesta 1838.
Erkylän peltoviljelystä vastaa tilanhoitaja, ja lisäksi kartanolla on hulppeat tilat ratsastusta varten: kaksi uutta tallia ja iso maneesi.
Brotherus sanoo olevansa sielultaan maalainen. Hän sai viettää nuorena kesiä kummivanhempiensa luona Joroisniemen kartanossa, missä nuori mies konttasi sokerijuurikaspellolla ja osallistui viljanviljelyyn.
”Siellä syntyi arvostus maatalouteen ja maaseutuun, miten siellä eletään ja kuinka työ on kunniassa. Siitä on ollut valtavasti hyötyä minulle.”
Brotherus naurahtaakin, että Sinituote on tavallaan Erkylän kartanon sivuelinkeino eli ilman muita tulonlähteitä kuin maataloutta isoa tilaa rakennuksineen olisi mahdoton ylläpitää.
Myös maatila on perheyritys, Brotherus huomauttaa. Siihen pätee sama kuin muihin yrityksiin eli että asioista pyritään pitämään parhaalla mahdollisella tavalla huolta, jotta voitaisiin antaa yritys eteenpäin hyvässä kunnossa.
Vapaus myös antaa
Koska Sinituote ja Brotherus ovat menestyneet, yritys on halunnut jakaa omastaan myös muille. Hyväntekeväisyyden kohteiksi ovat valikoituneet sotaveteraanit, oma kouluprojekti Tansaniassa ja kouluratsastaja Emma Kanerva.
Brotherus on selvästi innoissaan erityisesti Tansaniasta, missä vähälläkin rahalla voi saada paljon aikaan. Jo monta sataa afrikkalaislasta on Sinituotteen ansiosta oppinut lukemaan ja kirjoittamaan.
”Koska Sinituote on kokonaan perheen omistuksessa, on tälläisia projekteja helppo toteuttaa, sillä rahat ovat meidän. Henkilökunnastakaan ei ole tullut minkäänlaisia soraääniä. Päinvastoin, kaikki seuraavat ja tukevat projektia innolla.”
Brotheruksen mielestä perheyrittäjyyttä arvostetaan Suomessa nyt enemmän kuin parikymmentä vuotta sitten. Yrittäjäjärjestöt ovat tehneet tärkeää työtä, eikä omistamista pidetä enää kirottavana.
”Perheyritykset ovat rakentaneet sukupolvien ajan suomalaista yhteiskuntaa. Niissä syntyy työpaikkoja ja kasvua, kun taas monet isot firmat vievät työtä pois Suomesta.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
