Suomenhevosen geenipankilla on iso merkitys

Tutkijoiden mielestä myös työhevosista on suuri tarve saada geeniperimää talteen. Matti Makkonen ja hänen suomenhevostammansa Luomuksen Lahja osallistuivat viime kesänä hevoskynnön SM-kisoihin.  Kuva: Carolina Husu

Maaseudun Tulevaisuus uutisoi (MT 17.3.2023) suomenhevosoriiden siemennesteen pakastuksesta geenipankin kokoamiseksi otsikolla ”Suomenhevosen geenipankkiin tehdään vain talletuksia”. Uutinen antoi suomenhevosen perinnöllisen monimuotoisuuden säilytystoiminnasta ja tavoitteista suppean kuvan, jota haluamme hieman laajentaa.

Suomenhevosen perimän tallentaminen kuuluu Suomen maa-, metsä- ja kalatalouden kansallisen geenivaraohjelman toimenpiteisiin. Kotieläingeenipankki ylläpitää kotieläinrotujen ja siten kotieläinlajien geneettistä eli perinnöllistä monimuotoisuutta nykyistä ja tulevaa käyttötarkoitusta varten. Kysymys on kotieläinten geenivarojen ja kesytettyjen eläinlajien sopeutumiskyvyn takaamisesta muuttuviin olosuhteisiin.

Rodut menettävät geneettistä monimuotoisuuttaan rajallisen tehollisen populaatiokoon vuoksi, kun sukupolvet vaihtuvat. Alkio- ja siemennestegeenipankeista voidaan palauttaa rodusta hävinnyttä geneettistä variaatiota. Pakastegeenipankki on erittäin tarpeellinen, kun rodusta on menetetty yksilöitä tautiepidemioiden puhkeamisen tai muun katastrofin vuoksi. Pakastegeenipankkeja on koottu suomenhevosen lisäksi nauta- ja lammasroduista, kotimaisista koiraroduista ja työ alkaa nyt suomenvuohen, maatiaiskukkojen ja pohjolantummanmehiläisen osalta.

Vuosittain varsovien suomenhevostammojen lukumäärä on noin 1 000 tammaa. YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan eläinrotu, jossa on korkeintaan 1 000 lisääntyvää naarasta, on uhanalainen. Erityisesti niistä suomenhevossuvuista, joita uhkaa sammuminen, on erityisen tärkeää saada koottua geneettistä materiaalia geenipankkiin. Niin ikään työhevosista on suuri tarve saada geeniperimää talteen.

Juha Kantanen

Professori, Kansallisen geenivaraohjelman eläingeenivarasektorin koordinaattori

Heli Lindeberg

Erikoistutkija, Eläinlääketieteen tohtori

Luonnonvarakeskus