Ratkaisu maaseudun yksinäisyyteen?

Olen kaupungista kotoisin, mutta haikaillut maalle. Maalla asumisessa kauhistuttaa yksinäisyys, tekemisten vähyys ja ihmissuhteiden pakonomainen tiiviys sekä kylille pääsyn hankaluus.

Näille ratkaisuksi tuli mieleeni, että mitä jos maalla asuttaisiin ja tehtäisiin töitä 8–15 aikuisen plus näiden lapsien kokoisessa ryhmässä, jossa kullakin olisi oma asuntonsa, mutta ruokia olisi useasti yhdessä. Olisi jokin iso ruokailutila, joka olisi viihtyisä ja keskellä elämänpiiriä.

Töitä tehtäisiin milloin minkäkin kokoisissa ryhmissä. Milloin olisi pari miestä toisella tilalla lainassa ja milloin naiset kyläilemässä jossakin. Illalla olisi helpompi ison porukan käydä kylillä, kun aina muutama haluaisi lähteä.

Tilat ja tavarat olisivat osin yhteisomistuksessa ja osin kunkin omia, ihan omiksi katsottuja kuten vaatteet. Päivän töihin tarvittavat bensat olisivat kai yhteiset, samoin tulot jaettaisiin reilusti ja suunnitelmallisesti.

Karjanhoitoon saisi helposti tuuraajan, jos haluaisi tehdä jotain muuta välillä. Lapsilla olisi seuraa ja kuski uimaretkelle tai kaverien luo kylään olisi helpompi löytää.

No, tällainen tuli vain mieleen. Jonkinlainen perinnemaiseman muunnelma.