KUULUISA VELI ELÄÄ MUISTOISSA

Kahdeksan Surmanluotia -elokuvasta tuttu talo on edelleen pystyssä Konginkankaalla. kuvat: Hanne Manelius 

Mikko ja Sakari Niskanen yhdessä Kahdeksan surmanluotia -elokuvan surullisenkuuluisista kohtauksista. 

Sakari Niskanen, 85, asuu edelleen talossa, jonne hän muutti perheensä kanssa vuonna 1938. Keskisuomalaisen pienviljelijäperheen kuudesta lapsesta ovat elossa enää Sakari ja hänen nuorempi veljensä.

Tilan ikkunasta avautuu peltonäkymä. Vanhaa maalaispihapiiriä ympäröivät navetta ja aittarakennus.

”Pellot on omin käsin kuokittuja. Kymmenkunta hehtaaria. Kuokatkin ovat vielä tallessa. Tein niihin uudet varret”, Sakari Niskanen sanoo.

Mikko Niskanen (1929–1990) tunnetaan Suomen maaseudun murroksen mestarillisena kuvaajana. Samalla kun hän kulki kivikkoista tietään elokuvaohjaajaksi, näyttelijäksi ja professoriksi, Sakari Niskanen asettui kotitilalle viljelemään maata.

”Siihen aikaan sanottiin, että tyhmin lapsista jää kotiin. Mutta eipä ollut vaihtoehtoja, kun isä sairastui. Jonkunhan ne hommat piti tehdä.”

Niskasen nuoruusvuosina raskas työnteko oli arvossaan. Opiskelu oli harvojen herkkua maaseudulla.

”Isäukko sanoi, että akkain jaloissa ei tuu työnteosta mitään ja vei minut tukkikämpille töihin. Siellä ei juuri hammasharjoja ja yövaatteita käytetty. Se oli kova paikka nuorelle miehelle”, Niskanen muistelee.

Yle Teema on esittänyt kevätkauden aikana Mikko Niskasen pitkiä elokuvia. Sakari Niskaselle elokuvat ovat tuoneet mieleen hauskoja ja haikeitakin muistoja.

Eniten riittäisi tarinaa Kahdeksan surmanluotia -elokuvasta, jonka kuvaukset käynnistyivät Niskasten pihapiiristä vuonna 1969. Sakari Niskanen näytteli elokuvassa poliisia.

Kaikkiaan hän näytteli ja toimi avustajana yhdessätoista pikkuveljensä elokuvassa. Aiempaa kokemusta Niskasella oli harrastajateatterin näyttämöltä. Hän empi pitkään kameran eteen astumista.

”Jälkikäteen ajateltuna päätös oli oikea. Onpahan nyt vanhoilla päivillä muisteltavaa.”

Veljeään Mikko Niskasta hän kuvailee periksiantamattomaksi mieheksi, joka vetäytyi usein lapsuuden maisemiinsa. Ohjaaja käytti paljon paikallista väkeä elokuvissaan.

”Kotona käydessään Mikolla oli tapana mennä uunin viereen nukkumaan. Se oli hänen lempipaikkansa. Kun Mikko tuli kesälomalla käymään, hänelle lyötiin kuokka käteen ja työnnettiin pellolle. Hän manasi aina, että pitääkö lomalaisenkin tehdä töitä.”

Mikko Niskasen ja hänen tunnettujen kollegoidensa vierailut värittivät usein maatilan arkea. Sakari Niskasen luona kävi kuuluisia näyttelijöitä Tauno Palosta lähtien.

”Seitsemän veljeksen kiertueella näyttelijät yöpyivät tuossa joen penkalla kaksi yötä. 60–70-luvulla kuuluisuuksille kelpasi hyvin telttamajoitus. Toista oli 90-luvulla, kun kuvasimme Elämän vonkamiestä Kainuussa. Ylen kuvaajat vaativat päästä Kuusamoon yöksi, kun Taivalkosken hotellit eivät kelvanneet heille.”

Ennen kuolemaansa Mikko Niskanen suunnitteli täyttä päätä elokuvaa Urho Kekkosesta. Kohtalo oli kuitenkin päättänyt toisin. Kesällä 1989 todettu syöpä koitui kohtaloksi marraskuussa 1990.

Sakari Niskanen oli saattamassa velimiestä viimeiselle matkalle helsinkiläisessä sairaalassa.

”Lähtö tapahtui aamulla. Pidin Mikkoa kädestä kiinni. Oli se melkoinen hyvästien jättö velipojalle”, hän toteaa haikeana.

Sakari Niskanen kertoo eläneensä tapahtumarikkaan elämän. Hän ei valita, vaikka viime vuodet ovat olleet yksinäisiä. Rakas Liisa-vaimo kuoli viisi vuotta sitten. ”51 vuotta oltiin naimisissa. Luulin lähteväni ennen, kun olin häntä hieman vanhempi. Mutta tällaista tämä elämä on.”

Niskanen on ikäisekseen vetreässä kunnossa, vaikka jalka vähän vihoitteleekin. Päivittäiset asiat hoituvat edelleen omalla autolla.

”Vaikka oma lähtölaskenta on alkanut, niin täytyyhän tässä virkistyä, kun on tuo kesäkin alkamassa”, elämäniloinen vanha herra naurahtaa.

Sakari Niskanen muistelee Kahdeksan surmanluotia -elokuvan kuvauksia Kantrin verkkosivuilla osoitteessa www.kantrilehti.fi

Mikko Niskasen elokuvia Yle Teemalla: 26.4. Mona ja palavan rakkauden aika, 3.5. Elämän vonkamies, 10.5. Nuoruuteni savotat