Taivaallista säteilyä

Mielipide

22.6.201116:00

Kolumni

Mia Palokallio

Hellivä kosketus hyväilee ihoa, saa veren virtaamaan ja tuo värin poskille. Olen kaivannut tätä niin pitkään, että pakotan takaraivossa jäytävän syyllisyydentunteen syrjemmälle. Aikaa sitten jo päätin, etten antaudu enää, mutta pari pilkahdusta ja se oli menoa taas. Itseänihän minä lähinnä petän, eihän se kenellekään kuulu... No, ehkä vähän näkyy.

Aurinko armas on täällä taas. Pitkän kylmän kauden jälkeen se hemmottelee meitä lämmöllään ja valollaan. Sulkee säteilevään syleilyynsä.

Suurenmoinen valopallo antaa kasvun ihmeen ihasteltavaksemme, vie maanviljelijän työn päätökseen ja tuo pohjoisen maan asukkaille leivän. Vaikka pimeässä voi tehdä paljonkin, ruokaa ei ilman aurinkoa synny. Aurinko on ehdoton energianlähde.

Ja silti, suojautukoon, ken voi! Elämää tuovat säteet voivat olla tappavan vaarallisia. Viisas menee varjoon.

Kesällä lomailevat voivat valita paikkansa auringossa. Paahteessa, pelloilla ja pihoilla puurtavat sen sijaan huokaavat hien valuessa pitkin pintaa.

Tämän Kantrin ilmestyessä ollaan kesäpäivänseisauksessa (tarkalleen se oli 21.6. kello 20.16). Se tarkoittaa, että päivä on pisimmillään ja aurinko on pohjoisimmillaan. Keskikesän valonjuhlan jälkeen alkavat päivät pikkuhiljaa lyhetä. Mutta nyt nautitaan auringosta ja valoisista kesäöistä. Vielä on kesää jäljellä...

Aurinkoista kesää!