Pelotellaanko suomalaisia sodalla niin paljon, että elämä jää elämättä?
Kaikkea rahaa ei pidä laittaa rautaan aikana, jona ilmastonmuutos ja luontokato etenevät vääjäämättä. Ydinongelmien laiminlyönti kasvattaa sodan uhkaa tulevaisuudessa.
Kuva: Jarkko Sirkiä”Hyytävä varoitus: Maailmaan suursota jo lähivuosina”, huutaa Iltapäivälehden otsikko, kun availen kännykkää aamupöpperössä. Kiva. Vastaavista otsikoista olemme saaneet nautiskella säännöllisesti, ellei sitten kuolo ole jo korjannut luonnollisesti ”Onko sinullakin tämä salakavala häiriötila? Tunnista 5 vaaran merkkiä”.
Suurvaltojen puikoissa istuu kaistapäisiä egoisteja ja sota tosiaan jyllää Euroopassa hyvinkin lähellä. Ulkomaalaiset kyselevät, miten uskallamme asua Venäjän naapurissa. Tottumiskysymys.
On ensisijaisen tärkeää, että valtioiden päättäjät pysyvät ajan tasalla geopoliittisista jännitteistä ja kaiken maailman hybridivaikuttamisista. Kansalaistenkin on hyvä olla niistä perillä, mutta edes yhden kauppareissun soisi väsyneelle tavan tallaajalle ilman lööppejä sodista ja Putinin oudolta näyttävistä käsistä.
Isänmaan puolustuksen on oltava kunnossa, mutta kaikkea rahaa ei pidä laittaa rautaan. Ilmastonmuutos ja luontokato, jotka uhkaavat aidosti ja oikeasti ihmiselämän jatkumista maapallolla, etenevät taustalla vääjäämättömästi, oli sotia tahi ei. Taistelua niiden pysäyttämiseksi ei pidä unohtaa.
Lohduttomalta kuitenkin näyttää. Siinä missä Trump veti ensi töikseen Yhdysvallat pois Pariisin ilmastosopimuksesta, karsitaan ympäristöstä myös Suomessa. Luonnonsuojelun rahoituksesta leikataan ja lakisääteisiä ilmasto- ja luontopaneeleja halutaan lakkauttaa. Harvaa tuntuu kiinnostavan, pysähtyykö luontokato ja pääseekö Suomi ilmastotavoitteisiinsa. Monen mielestä nyt on isompia asioita murehdittavana, kuten talouden kyykkääminen, jota kohti yhä velkaa tekevä hallitus on meitä vimmalla ajanut.
Mitäpä sitä tulevaisuutta suunnittelemaan tai huolehtimaan sivistyksestä ja henkisestä hyvinvoinnista, kun suursota väijyy oven kynnyksellä?
Bunkkeriako tässä pitäisi alkaa kaivaa ja hamstrata talo täyteen säilykkeitä ja vesikanistereita? Kulttuuririennoissa ei hallituksen mielestä tarvitse kenenkään laukata, eikä opiskella itselleen uutta ammattia. Tarvitaanko ravintoloitakaan tai muita palveluita? Kukin kokkailkoon kotona ja pitäköön huolen omista asioistaan.
Mitäpä sitä tulevaisuutta suunnittelemaan tai huolehtimaan sivistyksestä ja henkisestä hyvinvoinnista, kun suursota väijyy oven kynnyksellä? Investointeja Suomeen? Ei kannata, kun Venäjä tulee ja vie.
Mitä tällainen mentaliteetti tekee nuorille joilta koronavuodet vastikään veivät vanhojentanssit ja muut sosiaaliset kanssakäymiset? He ovat jo oppineet istumaan kotona neljän seinän sisällä. Jätetään saman tien elämättä sotaa odotellessa. Sitten vielä ihmetellään, miksi syntyvyys laskee.
Sodan uhkan lietsominen on turhaa ja vastuutonta. Meidän tavan kansalaisten ei tarvitse elää vuosikausia niin kuin sota olisi jo syttynyt. Säästää raivopäisesti rahaa ja päästää palvelut kuolemaan.
Voihan hyvin olla, ettei sotaa tulekaan! Mitä me sitten teemme? Ehkä siinä vaiheessa ilmastonmuutos on jo kuivattanut niin ison osan maapallon viljelysmaista, että nykyistä isommat ihmismassat lähtevät liikkeelle nälänhädän ajamina. Kulkutaudit jylläävät, kun luonnon monimuotoisuus on romahtanut. Siinäpä ainekset suursodille.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
