Naapuriapu on syrjäseutujen voimavara
11.11.201515:00
Syrjäseuduilla asuvat ikäihmiset ovat tottuneet omatoimisuuteen ja työntekoon kodin ylläpidossa. Monilla esimerkiksi talon lämmitys ja pihanhoito rytmittävät päivää eläkkeelläkin.
Raskaat työt ja pitkät välimatkat taas korostavat yhteisöllisyyttä ja naapuriavun merkitystä, sanoo syrjäseutujen yhteisöllisyyttä ikääntyvien arjessa tutkinut Eevi Jaakkola.
”Sosiaalinen tuki on tavattoman tärkeää syrjäkylillä. Naapurin kyydissä pääsee kulkemaan ja voi luottaa, että naapuri pitää silmällä, jos jotakin sattuu”, Jaakkola sanoo.
Hänen väitöskirjansa keskittyy pohjoissuomalaisen Taivalkosken taajamassa ja syrjäkylissä asuvien eläkeläisten, niin sanotussa kolmannessa iässä olevien, kokemuksiin.
Niistä nousi esille, että eläkkeelle jäämisen taitekohta koettiin syrjäkylillä jopa taajamissa asuvia helpommaksi.
”Kotona tehtävät työt ja harrastukset, kuten kalastus ja metsästys tekivät sen, että inhimillinen pääoma rupesi jopa lisääntymään eläkkeelle jäämisen jälkeen”, Jaakkola kertoo. ”Taajamassa useampi koki jääneensä tyhjän päälle, kun työpaikan yhteisöllisyys jäi.”
Tutkija pitää nimenomaan sosiaalisuutta ja henkistä pääomaa tärkeimpänä ikäihmisten vahvuutena selviytyä itsenäisesti arjessa mahdollisimman pitkään.
”Se on luovuutta toimia omassa elinympäristössä sekä antaa ja vastaanottaa välittämistä muilta yhteisön jäseniltä.”
Jaakkolan mielestä hänen oma kotipaikkansa Taivalkoski sopi tutkimuskohteeksi, sillä evakkotaustaisella paikkakunnalla on pitkät perinteet työntäyteisestä elämästä ja yhteisöllisyydestä. Ne ovat olleet syrjäisen paikan selviytymisen vahvuus.
”Tiivis yhteistyö ja ’me-henki’ iskostui taivalkokelaisiin jo evakkoaikaan, kun Koillismaalta lähdettiin rannikolle. Sodan runtelemalle alueelle palaavat oppivat kovan työnteon, josta muodostui voimavara, joka on kannatellut myöhemmin arkisten vaikeuksien yli”, Jaakkola kuvailee.
Tutkimukseen haastateltavista valtaosa kaihtoi ajatusta mahdollisesta elämästä palvelutaloissa ”muiden passattavana”.
Taajamiin ja palvelutaloihin muutto on kuitenkin ennen pitkää monella syrjäseutujen ikäihmisellä edessä. Tutkijan mielestä olisi ensiarvoisen tärkeää, että silloinkin olisi mahdollista jatkaa työtä ja aktiivista elämäntapaa.
”Pitäisi olla mahdollisuus laittaa mahdollisimman pitkään itse ruokaa, ja palvelutaloissakin osallistua arkeen vaikka ruokaa jakamalla. Myös käsityöt ja liikunta ovat tärkeitä”, Jaakkola sanoo.
Ikääntymisen mahdollisuuden syrjäseuduilla taas riippuvat vahvasti siitä, kuinka hyvin yhteisöllisyyden perinne säilyy. ”Syrjäseudut tulevat monimuotoisemmiksi, kun alkuperäinen väki vähenee ja alueelle muuttaa paluumuuttajia ja vaikkapa maahanmuuttajia”, Jaakkola pohtii.
Yhteisöllisyyden muodostumiselle se luo uudenlaisen tilanteen. Jaakkola haluaa nostaa erityisesti maahanmuuttajat esille.
”Uskoisin, että syrjäseuduilla on yhteisöllisyyden kehittymiseen erityisen hyvät valmiudet, sillä täällä jos jossain on siihen satojen vuosien perinne.”
Jaakkola on tehnyt pitkän työuran terveyssisarena ja myöhemmin johtavana hoitajana Taivalkoskella. Syrjäseutujen yhteisöllisyydestä hän kiinnostui tehdessään teologian opintojen päättötyötä saamelaisten ja uudisasukkaiden yhteistyöstä 1500–1600-luvuilla.
Syrjäseutujen ikäihmisten yhteisöllisyydestä Jaakkola väitteli tohtoriksi Lapin yliopistosta 78 vuoden iässä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
