Paluu Vuorenpeikon tornille

Erkki Salonen viihtyy parhaiten kotimaisemissa Päijät-Hämeessä. ”En perusta matkustelusta. Viron-reissulle en lähtisi vaikka maksettaisiin. Viihdyn parhaiten täällä metsän keskellä.” 

Erkki Salonen on korottanut torniaan 8 metrillä vuoden 2013 jälkeen. 

Mutkainen hiekkatie Nastolan Järvisten kylällä päättyy ”Torni-Erkin” kotipihaan, jossa sijaitsee myös kulttimaineen saavuttanut Vuorenpeikon näkötorni.

Isännän kädenpuristus on jämäkkä ja karhea. Se kertoo yli viidenkymmenen vuoden työurasta metsurina ja metsäkoneurakoitsijana.

Idea omasta näkötornista syntyi vuonna 2008, kun Salosten taloon asennettiin sähkömaakaapeli. Erkki Salonen lunasti tyhjänpantiksi jääneet sähkötolpat sähköyhtiöltä ja kuljetti ne kallion päälle. Pihapiiriin nousi oma näkötorni, joka on avoinna yleisölle.

Edellisen käynnin jälkeen Salonen on korottanut torniaan 8 metrillä. Nyt huippu kohoaa 28 metriin kallion pinnasta. Kotitalo on 50 metriä alempana.

Salosen mukaan tornia olisi helppoa korottaa tästäkin.

”Vaimo on pistänyt hanttiin, että nyt se riittää. Lisäksi yli 30 metriä korkea torni vaatisi luvan Ilmailuhallitukselta. Katsotaan nyt, kuinka käy”, hän toppuuttelee.

Salonen, 68, on jäänyt eläkkeelle, mutta työnteko jatkuu yhä. Metsäkone on vaihtunut mönkijään ja metsäkärryyn. Tänä talvena hän teki 700 mottia puita.

Salonen ei innostu kaavaillusta moottorisaha-ajokortista. Se kuulostaa ikänsä metsähommia tehneestä miehestä vitsiltä.

”Ajokortti on kuitenkin pakko suorittaa, jos meinaa tehdä kunnan metsähommia”, hän toteaa.

Myöskään Nastolan hiljattain toteutunut liittyminen Lahden kaupunkiin ei herätä Vuorenpeikon isännässä riemuntunteita.

”Lahti imee Nastolan tyhjiin. Terveyskeskuksesta hävisi jo vuodenosasto ja kohta lähtee koko keskus, koska kiinteistö vaatii remonttia. Nastolalaisilla ei tunnu olevan minkäänlaista sananvaltaa kaupunginvaltuustossa.”

Nousemme torniin ja keskitymme päijäthämäläisten maisemien ihailuun. Kirkkaalla säällä tornista näkee 70 kilometrin päähän. Bongaamme joutsenia ja naakkoja.

”Jos tulossa on hieno auringonlasku, kipaisen välittömästi tänne ylös. Myös tähtitaivasta ja ukonilmoja on hieno katsella, kun täällä ei ole kattoa päällä.”

Vuorenpeikon näkötornilla vierailee vuosittain noin 700 kävijää. Viime kesänä Salonen uhkasi sulkea tornin yleisöltä kyllästyttyään maksamattomiin asiakkaisiin. Isännän laskujen mukaan vain puolet kävijöistä maksaa 2 euron pääsymaksun hyvin esillä olevaan lippaaseen.

Salonen korostaa, että nähtävyyskohteeseen ei ole käytetty senttiäkään yhteiskunnan rahaa. Hän kustantaa kaiken omasta pussistaan.

Torniin huipulla kipristää jalkapohjia. Vain noin puolet kävijöistä uskaltautuu ylös asti.

”Tapaan sanoa, että väkisin ei kannata konttia. Viime kesänä eräs mies uskaltautui huipulle vasta kolmannella kerralla. Ylös päästyään hän iloitsi, että nyt on kesä pelastettu.”