Rakennemuutos kosketti maaseutua raskaasti

Maatilat kärvistelevät ongelmissaan. Tulotaso laahaa ja luonnonoikut lisäävät tuskaa. Krokotiilin kyyneleitä vuodatetaan missä milloinkin.

Ohjeena pitäisi lisätä peltoalaa ja eläinmääriä. Lisäksi täytyisi investoida lisää, kasvattaa satomääriä ja tehostaa toimintoja.

Harmaat arkipäivät, töitten määrä, vastuu ja velat sekä lopuksi kannattavuus ovat monet tilat lopettaneet. Ei ole auttanut, vaikka koko suku on autellut vointinsa mukaan.

Pahin mahdollinen lopetus on ollut monen isännän kohtalona. Ja kuinka paljon on tullut katkeria eroja ja riitoja.

Ensin Arvo Salo julisti: ”Tapa talonpoika päivässä.” Hemilän aikana tiloja alettiin hävittää Stalinin tyyliin. EU:n tullessa lupailtiin, että kun maatilat saadaan suuriksi – tukiakaan ei tarvittaisi.

Jotkut maatalousvirkamiehet ja verottaja ’siivoavat’ tilastoja näinäkin päivinä. Vihapuheet jatkuvat, koska aina näitä donnereita, vartiaisia ja enbuskeja riittää.

Kuusikymmentä vuotta sitten tiloja oli noin 300 000, nyt alle 50 000. Yhden sukupolven aikana tämä on tapahtunut.

Pesuvesien mukana menivät koulut, kaupat, postit ja liikenne. Vihan hedelmät näkyvät maaseudun tyhjyytenä.

Harvinainen on tila, jossa toimeentulo on vain maataloudesta ja molemmat osallistuvat töihin. Häpeä sanoa, kun EU-tuet menevät sellaisiinkin kohteisiin, minne ne taloudellisesti eikä moraalisesti kuuluisi.

Saalistushinnoittelu ja maataloustuotteiden halpuutus ovat ajaneet maatilat suureen ahdinkoon.Vielä halutaan surutta puristaa kaikki mahdollinen tiloilta pois. Eivätkö jäljet pelota?

Maataloustuotteiden kotimaisuus näkyy kauppojen hyllyillä. Surullista on todeta maailman ääriltä rahdatut elintarvikkeet pakkauksineen. Protektionismi saa jalansijaa jo Amerikoissakin.

Suomi on satavuotias ja 3–4 sotaakin on käyty. Sietäisi tutkia, kuinka näin suuri ja historiallinen muutos pääsi tapahtumaan. Noin miljoonaan ihmiseen se kosketti karvaasti.