Tallilla voi olla ihan tyttönä

Karoliina Ojanen teki väitöstutkimuksen tyttöjen kulttuurista talliympäristössä. ”Kiinnostuin aiheesta, koska tallien tyttökulttuuri on niin uniikki. Mikään muu harrastus ei oikein ole samanlainen, yhtä kokonaisvaltainen. Tallilla vietetään paljon aikaa, ei vain käydä ratsastamassa. ”

Ojasen tutkimus kertoo, että talliympäristö on monelle teinille vapauttava. Siellä ollaan vapaita ympäristön asettamista ulkonäköpaineista.

”Tallimaailma on siksikin erikoinen nimenomaan tyttökulttuurina, että siellä toimitaan isossa porukassa. Isolla tallilla voi olla kymmenien, jopa sadan tytön tallijengi. Talliympäristön ulkopuolella tytöt toimivat enimmäkseen muutaman tytön porukoissa.”

Tallimaailma koetaan Ojasen tutkimuksen mukaan turvalliseksi ja pysyväksi silloinkin, kun yksityiselämässä tornit sortuvat. Tallin rutiinit pyörivät samanlaisina vuodesta toiseen.

Vaikka vapauttava ja turvallinen, talliyhteisö on samalla kovin hierarkkinen. Talleilla on usein tiukka kirjoittamaton käyttäytymiskoodisto.

”Esimerkiksi yksityishevosten omistajat ja hoitajat eivät hengaile tuntilaisten ja tuntihevosten hoitajien kanssa. Tallin kulttuurissa on myös erilaisia mahdollisuuksia parantaa asemaansa yhteisössä. Ratsastuksenopettajan hevosen hoitaminen tai jonkin erityisen tehtävän saaminen voi kohentaa asemaa muihin nähden. Ratsastustaidoilla ei arvojärjestyksen kannalta ole niinkään merkitystä.”

Tallillakin ulkonäkö puhuttaa, mutta toisin kuin koulumaailmassa.

”Monet tytöt pesevät meikit pois ennen tallille tuloa, vaikka koulussa meikkaisivat. Ja joillain talleilla pitää pukeutua vähän likaisiin ja rikkinäisiin vaatteisiin – jopa niin, että ratsastustarvikeliikkeistä hankitut varsinaiset tallivaatteet olivat juppiuden merkki.”

Tallin sosiaaliset suhteet ovat iso osa hevosharrastusta, mutta tutkijan mukaan hevonen on silti tärkein.

”Nuoret haluavat luoda läheisen suhteen hevoseen, siksi oma hoitohevonen on monelle kovin tärkeä. On myös jännää, kun saa tehdä paljon ja kantaa vastuuta. Se luo tunteen, että osaa ja kykenee. Ikäänsä nähden tytöt saavat aika paljon vastuuta hevosten kanssa touhutessa.”

Hevosalan järjestöt, Suomen Ratsastajainliitto (SRL) ja Suomen Hippos, ymmärtävät nuorison merkityksen lajeilleen ja satsaavat siihen.

Ratsastajainliiton mukaan alaikäisiä ratsastuksen harrastajia on jopa 63 000, Hippos arvioi raviharrastuksessa olevan mukana noin 3 000 lasta ja nuorta. Joka viides 10–18-vuotias tyttö harrastaa ratsastusta.

Hanna Talvitie SRL:stä sanoo, että ratsastus on lopulta pieni osa hevosharrastusta. ”Ratsastuskoulut ovat vähän kuin nuorisotiloja, sillä tallilla viihdytään myös ratsastustuntien ulkopuolella. Mutta tallilla ei vain oleskella, vaan oleminen on toiminnallista.”

SRL antaa valvomiensa tallien pitäjille työkaluja nuorisotoiminnan järjestämiseen.

Myös Hippos pitää huolen kasvavasta nuorisojoukostaan: isommilla raviradoilla on omat nuorisoravikerhonsa.

Hippoksen nuorisovastaava Elina Hirvonen sanoo, että moni poniravikoulun nuori jatkaa ponikurssien apuohjaajana ja ohjaa siis esimerkiksi 5-vuotiaita ponikurssilaisia.

Yksi kuitenkin on pysynyt eli pojat poissa talleilta. Syytä tähän eivät ole keksineet ratsastus- ja raviala yhdessäkään, vaikka raveissa aikuiset kilpailijat ovat enimmäkseen miehiä.