Toivon ensi vuodeksi meille kaikille parempaa uutta vuotta, rauhaa ja hyvää tahtoa ihmisten kesken!

Mielipide|Yhteiskunta

28.12.202210:00

Kolumni

Tytti Määttä

Vuosi 2022 näytti Suomen paikan eurooppalaisella kartalla. Se paikka on maantieteellisesti edelleen sama mutta osana Natoa.

Olen yhdeksänkymmentäluvun nuori. Olin yhdeksän, kun Berliinin muuri murtui. Vaikka lama kuritti myös nuorten arkea, tuntui silti siltä, että meillä on kaikki mahdollisuudet elämässä. Liittyminen Euroopan unioniin vahvisti tätä käsitystä.

Kesäksi 1996 pääsin asumaan yhdysvaltoihin sukulaisten luo ja tutustumaan amerikkalaiseen elämään.

Mielessä ei juuri ollut Suomen sijainti rajanmaana, vaikka amerikkalaisille nuorille Suomi olikin outo pieni ja luminen maa Venäjän rajalla. Sodan käynyt ukkini kuoli tuona kesänä. En päässyt hautajaisiin.

Vuosi 2022 oli odotettavissa, mutta niin monelle järkytys. Muistan pienenä iltarukouksessa toivoneeni, että Suomeen ei tulisi koskaan enää sota. Sodan pelko kuitenkin hälveni Neuvostoliiton hajottua. Sota tuntui niin kaukaiselta, että ajatuksen työnsi muistojen laatikon perimmäiseen nurkkaan.

Uskon, että moni järkyttyi Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan juuri siksi: sodan pelon on halunnut aktiivisesti haudata.

Nykyinen viestintäympäristö tekee sodan seuraamisesta helppoa. Iltaisin saattaa uppoutua ensin television ajankohtaisohjelmiin ja sitten sosiaaliseen mediaan. Aamuyöstä saattaa herätä tarkistamaan, onko tilanteessa tapahtunut muutosta.

Ydinaseen pelotteesta tuli paha painajainen. Ukrainalaiset pakolaiset saapuivat Suomeen. Vein heille lasteni vanhoja vaatteita. Kahvilassa kuhmolainen pappa esitteli itsensä evakossa syntyneenä. Ylisukupolviset traumat nousivat pintaan.

Sodan seuraukset alkoivat näkyä kotitalouksien ja yritysten arjessa. Sähkön ja ruuan hinta on noussut. Huoltovarmuus puhututtaa. Korot nousevat ja verenpaine siinä samalla.

Ensin korona ja nyt sota on osoittanut maailmaan globaalit riippuvuussuhteet vahvoiksi mutta toisaalta liian heikoiksi estämään sodan Euroopassa. Suomalaiset mediat ovat täyttyneet kirjoituksilla siitä, miten teimme sokeasti kauppaa ja pidimme yllä suhteita Venäjä kanssa välittämättä sen hallitsijoiden aikeista. Samalle listalle on nyt noussut Kiina.

Sosiaalinen media oli jo koronan jäljiltä sekaisin. Ihmiset ovat purkaneet pahaa oloaan haukkumalla nimettömästi ja nimellään toisiaan. Tuntuu, että tahti vaan kiihtyy. Todetaan, että tätä pitää vain kestää. Mistä asti huonoa käytöstä on pitänyt vain kestää?

Tästä kaikesta huolimatta istun tässä takkatulen ääressä. Kun katson ulos ikkunasta, Oulujoki jauhaa energiaa tarpeisiimme. Villeistä koskistaan tunnettu joki ja tervareitti valjastettiin sotien jälkeen tuomaan meille vaurautta ja sähköä.

Toinen mummoistani oli lottana Lieksan sotasairaalassa. Toinen varttui sodan varjossa.

Lapseni ovat saman ikäisiä kuin hän silloin. He elävät Suomessa, jossa kenestä vaan voi tulla mitä vaan. Se on yksi hyvä peruste sille, miksi Suomi on hyvä maa. Tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta kannattaa pitää kiinni.

Luukkaan evankeliumissa sanotaan ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto”. Olen aina muistanut tuon evankeliumin kohdan väärin. Olen ajatellut, että toiveena on rauha ja hyvä tahto ihmisten kesken.

Toivon meille kaikille parempaa uutta vuotta, rauhaa ja hyvää tahtoa ihmisten kesken!