Pyörätuolissa sateessa

Mielipide

11.5.201811:00

Kolumni

Pekka Alarotu

Eduskuntatalon peruskorjaus oli Suomen seuratuin remontti. Kallis tietenkin, onhan kyseessä tasa­vallan tärkein talo.

Remontissa menee aina jotain pieleen. Timo Heinonen (kok.) kertoi eduskunnalle valtion virkamiehestä, joka ei pyörätuolissaan päässyt taloon kokoukseen vaan jäi sateeseen ihmettelemään.

Eduskunta säätää yhdenvertaisuuslakeja, mutta eduskuntatalossa ei pyörätuoli kulje ilman avustajaa. Yhteen hissiin pääsee, toiseen ei, ja jotkut ovet ovat mahdottomia.

Kalle Könkkölä (vihr.) sai kansanedustajakaudellaan 1983–1987 asian välttävään kuntoon. Kalle huristeli sähkökärryillään suunnilleen, minne tarvitsi mennä.

Museoviraston silmät sairastuivat Könkkölän rakennelmista. Kuviteltiin, ettei Könkkölän jälkeen taloon ei enää kukaan tule pyörätuolilla.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus herätti muutakin kapinaa. Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) purnasi pankkien digitaalisista palveluista, jotka eivät monille vammaisille ole esteettömiä. Ovat ne yhä vaikeampia vammattomillekin.

Eva Biaudet (r.) ihmetteli, miksi työelämän kysymykset on rajattu yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtäväkentästä pois?

Puhemiesneuvosto pähkäili, minne villiksi heittäytynyt Harry Harkimo pitäisi sijoittaa. Lopulta hänet istutettiin perussuomalaisten kylkeen istunto­salin keskikäytävän vasemmalle puolelle Tom Packalenin (ps.) viereen.

Olavi Ala-Nissilä (kesk.) hämmästeli, miksi liike nyt juuri tuohon pysähtyi. Ben Zyskowicz (kok.) uteli turhaan puhemiesneuvostolta perusteluja.

Kohta ruvetaan miettimään Paavo Väyrysen (kesk./kd./kapu./kesk./kapu.) paikkaa salissa. Luontevinta olisi istuttaa hänet Mikko Kärnän (kesk.) tuolille salin takarivin peränurkkaan. Väyrynen päätyisi parlamentaarikkona sinne, mistä aloittikin.

Vaan uskooko joku, että Väyrynen tuohonkaan ratkaisuun rettelöimättä suostuisi? Hupia riittää.