Mistä lähteistä tulevaisuuden energia?

”Suomi ei ole varautunut öljyn loppumiseen.” Näin otsikoi tekstinsä Katja Koljonen 19.4. Maaseudun Tulevaisuudessa, käsitellessään kolmen tietokirjailijan vastikään ilmestynyttä teosta. Rauli Partanen, Harri Paloheimo ja Heikki Waris kysyvät siinä, onko Suomi varautunut historialliseen ongelmaan.

Öljy on meillä eniten käytetty energianlähde. Fossiilisten polttoaineiden osuus on lähes puolet kaikesta käyttämästämme energiasta. Puu on öljyn jälkeen toisella sijalla, ja sen lisäämiseen on runsaasti käyttämättömiä mahdollisuuksia.

Kun puuta ja myös kasvimassaa kaasutetaan, saadaan raaka-aineesta hyötyjä, joita ei saada poltettaessa. Niitä ei pidä sivuuttaa tulevissa energiaratkaisuissa.

Laukaalainen Metener Oy on tullut jonkin verran tunnetuksi lannasta ja kasveista biokaasua tuottavien reaktoreiden rakentajana, mutta Gasek Oy:n Reisjärvellä rakentamasta pyrolyysireaktorista tiedetään vähemmän.

Puuta kaasuttava reaktori tuottaa palaviksi aineiksi häkäkaasua, vetyä ja pienen määrän metaania, mikä kooste sopii polttomoottorien voimanlähteeksi ja myös lämmityskäyttöön.

Pyrolyysikaasutuksessa puu ei saa olla täysin kuivaa. Energian saanti on ollut parasta 30–35 prosentin kosteudessa, ja sopivinta raaka-ainetta on ilmakuiva hake.

Energianmuodostus on tehokasta ja hiilijäämä vähäinen. Kaasuseoksessa on mukana vetyä, joka on ilmeisesti peräisin puun kosteudesta – ilmiön lisätutkimusta tarvitaan. Palamistulos ei likaa moottoria eikä saastuta ilmakehää.

Reaktorin kehittäjä Eero Kangasoja on ajanut puukaasuautolla jo yli kymmenen vuotta.

Puukaasulla ja kasviperäisellä biokaasulla ja on samoja ominaisuuksia. Molemmat ovat ympäristöystävällisiä; lannasta häviää kaasutettaessa haju, ja jäteliemi on lietelantaa tehokkaampaa lannoitetta.

Metsät ja pellot tekevät Suomesta energiarikkaan maan. Kuitenkin näiden lähteiden käyttöönotto on ollut hidasta esimerkiksi Saksaan ja Itävaltaan verrattuna.

Suomen pelloista voitaisiin ottaa 20 prosenttia energiakäyttöön ruoan- ja rehuntuotannon siitä kärsimättä. Vuotuinen energiantuotto olisi 15 terawattituntia, eli sama kuin yhden suuren ydinvoimalan tuotanto.

Puulla voitaisiin pitkälti korvata fossiiliset polttoaineet. Molemmat energialähteet sopivat parhaiten hajautettuun käyttöön ja tuovat maaseudulle kipeästi kaivattua työtä.

Energiasta puhuttaessa ei sovi unohtaa sahoja. Niiden sivutuotteet ovat siirtyneet selluteollisuuden jalostettaviksi, mutta nyt tämä molemmille välttämätön yhteistyö on loppumassa, kun metsäteollisuus vetäytyy halpatuotantomaihin.

Mikäli sivutuotteet otettaisiin energiakäyttöön ja sahat kelpuutettaisiin tuottamaan energiaa, saataisiin niistäkin 15 terawattitunnin lisä maamme vuotuiseen kulutukseen.

Sahat ovat menekkivaikeuksissa, ja lopettamispäätöksistä kuullaan lähes päivittäin. Tiedämme, että sahat maksavat 70 prosenttia saamastamme puutilistä.

Mistä saamme nuo rahat, mikäli sahat pääsevät näivettymään, ja mikä on silloin maamme koko metsätalouden tulevaisuus? Vastattavaksemme jää todella suuria kansallisia kysymyksiä.

Pienenergian käyttöönotolla on kiire, ja tuotanto on saatava myös tukien piiriin. Suurtuotantoa harjoittava metsäteollisuus ei ole päässyt vielä edes alkuun biodieselin ja bioetanolin tuotannossa. Näyttää siltä, että kurki kuolee ennen kuin suo sulaa.

Erkki Raudaskoski