Puupiippolan leluverstas on tunnelmaltaan valoisa ja idyllinen. Kuvat: Hanne Manelius
Puupiippolan leluissa näkyy käsityön jälki
Syntyyköhän tässä puu-ukko- vai –akka?
Eila Manerus maalaa kaikki lelut käsin.Eila Maneruksen käsissä puusta syntyy herttaisia ja hauskoja leluja.
Petäjäveden Kintaudella toimivan Puupiippolan leluverstaan yrittäjä Eila Manerus on hankkinut jo 25 vuoden ajan elantonsa puuleluja tekemällä.
Manerus päivittelee, että vuodet ovat kuluneet kuin siivillä.
”Viime aikoina asiakkaina on ollut paljon lasten vanhempia, jotka ovat itse leikkineet valmistamillani leluilla. Nyt lelut ovat heidän lastensa käytössä ja he hankkivat lisää samaa sarjaa omille lapsilleen”, lelutehtailija sanoo.
Maneruksen pääasiassa kotimaisesta koivusta valmistamat lelut huokuvat lämpöä ja tuttuuden tunnetta. ”Viimeistelen lelut käsin. Siksi jokaisesta tulee hieman erilainen. Eivät nämä mitään sarjatuotantoa ole.”
Useimmat Puupiippolan tuotteet edustavat menneiden aikojen leluja, jotka isovanhemmatkin lapsuudestaan muistavat. Niillä leikkimällä voi eläytyä entisaikojen leikin maailmaan.
Maneruksen luomia eri-ikäisiä, -näköisiä ja kumpaakin sukupuolta edustavia nukkeja käytetään myös lastensuojelun sosiaalityössä. Puuhahmojen avulla pyritään luomaan lapselle kertomisen tilaa.
Tekijälle itselleen rakkain luomus on Piippolan navetta, josta myös yrityksen nimi on peräisin.
Manerus valmisti ensimmäisen navetan jo pikkutyttönä leikkiään varten. Tosin pahvilaatikosta.
Navettaan voi ostaa eläimiä erikseen tai valmiissa kotieläinpussissa ja hoitajiksi voi valita Piippolan vaarin, muorin ja lapsia.
”Yleensä siihen hankitaan oman perheen lukumäärän mukaan asukkaat.”
Puunavetan katosta saa kääntämällä nurmikon etupihalle, ja lisää puita voi hankkia yksitellen.
Useat Puupiippolan lelut ovat maaseutuaiheisia eikä ihme: Manerus vietti lapsuutensa pienellä maitotilalla Saarijärvellä.
Puupiippolan verstas ja pieni myymälä ovat samassa rakennuksessa kuin perheen koti.
Talon emäntä ei koe ongelmaksi, että perhe-elämä ja työ sekoittuvat keskenään.
”Tosin välillä olohuone täyttyy puu-ukoista ja muista leluista, kun usein niitä tulee maalailtua televisiota katsellessa. Päivät venyvät monesti pitkiksi verstaalla, koska tykkään tehdä töitä iltaisin. Hyvällä ilmalla saatan pitää vapaapäivän ja keksiä lasten kanssa jotain kivaa.”
Yrittäminen on lelujen tekijälle elämäntapa.
”Tuntuisi oudolta, jos pitäisi lähteä aamuisin vieraalle töihin ja päivät olisivat samanlaisia. Tosin palkkapäivät olisivat säännölliset, mitä omassa yrityksessä eivät ole.”
Verstaanmyymälän lisäksi Manerus myy tuotteitaan myös käsityöläisten suoramyyntipisteessä Petäjävedellä, verkkosivuillaan sekä vanhanajan markkinoilla, joista mieluisimpia ovat keskiaikaiset tapahtumat.
Kesäviikonloput syyskuun puoleenväliin saakka ja joulunalusviikonloput menevät myyntireissuilla.
”Vaikka ainainen pakkaaminen, purkaminen, kojun pystytys ja pitkät ajomatkat ovatkin raskaita, niin perillä kiireetön tunnelma kruunaa kaiken. Aina löytyy uusia paikkoja, joten en kaipaa lomamatkoja enää erikseen.”
”Usein mukaan lähtevät mielellään myös meidän pienimmät lapset. Silloin autoon pakataan myös puujalat molemmille, joilla he kävelevät vanhanaikaisissa kamppeissaan.”
Vaihtelua verstaspäiviin tuovat lukuisat työharjoittelijaopiskelijat.
Parhaillaan tiloissa on aloittamassa toimintaansa kaksi artesaaniksi valmistunutta. Myös suutari on löytänyt työskentelytilan Puupiippolan entisestä rojukomerosta.
Maneruksen mukaan leluntekijältä vaaditaan luovuutta eikä ripaus lapsenmielisyyttä ole pahitteeksi.
”Olen ollut aina lapsenmielinen. Ei kai minusta enää aikuista tulekaan”, hän naurahtaa.
www.puupiippola.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
