Sikalaluolassa kasvatetaan voimaa

Punttisali herättää Freddi Smulterissa nostalgisia muistoja. Täältä on lähdetty lukuisia kertoja maailmalle ja monesti tultu takaisin voittajina. 

Maalahtelaisen miesluolan ikkunasta avautuu pohjalainen peltomaisema. Sisällä haisee hiki, metallimusiikki soi ja raudat kolisevat.

Fredrik ”Freddi” Smulter on penkkipunnerruksen entinen maailmanennätysmies ja nelinkertainen maailmanmestari. Vuonna 2014 hän nosti ensimmäisenä ihmisenä Kansainvälisen voimanostoliiton kilpailuissa penkistä yli 400 kiloa. Hän oli vuosien ajan maailman paras doping-testattu penkkipunnertaja.

Treenisalista löytyy 1 500 kiloa levy- ja käsipainoja. Seinillä on valokuvamuistoja sekä mietelauseita, joilla Smulter on psyykannut itseään harjoitusrääkin lomassa.

Nyt 34-vuotias Smulter kokeili ensimmäisen kerran penkkipunnerrusta 14-vuotiaana.

”Kaikki maaseudun mopopojat kokeilevat penkkiä. Kun muut tekivät 50 kilolla, minä nostin yli sata kiloa ensimmäisellä kerralla ja jäin heti koukkuun”, hän toteaa.

Smulter asuu yhä lapsuuden kotitilallaan. Muutaman askeleen päässä kotiovesta sijaitsevaan sikalaan rakennettiin punttisali vuonna 2005.

”Isän lopetettua sikalan pitämisen rakennus seisoi tyhjillään muutaman vuoden. Vaikka kaikki pinnat uusittiin lattiasta kattoon, sikalan haju lähti vasta vuosien kuluttua. Siksi täällä roikkuu vieläkin Wunderbaumeja”, Smulter naurahtaa.

Omalla punttisalilla oli suuri merkitys uralla.

”Meillä on seitsemän ja yhdeksänvuotiaat pojat. Etenkin silloin, kun lapset olivat pieniä, tämä paikka oli elintärkeä. Sain harjoitella hirveitä määriä kotona. Arjen pyörittäminen olisi ollut vaikeaa, jos olisin treenannut muualla.”

Viime elokuussa Smulter lopetti kilpaurheilijan uransa. Vaikka fysiikka oli kunnossa, motivaatio ja palo katosivat. Harjoitusrääkin loppuminen näkyy kropassa: paino on pudonnut 20 kiloa.

Nyt miesluola herättää hänessä nostalgian tunteita.

”Olen viettänyt täällä ison osan elämästäni. Harjoittelin täällä 5–8 kertaa viikossa useita tunteja kerralla. Lisäksi tämä on ollut kavereiden kokoontumispaikka. Vaikka osa ystävistä on vaihtunut, muutama on käynyt täällä alusta saakka.”

”Mutta rauta ei katoa mihinkään. Voimanosto säilyy harrastuksena koko loppuikäni. Mitään ei jäänyt hampaankoloon. Mutta jos joutuisin aloittamaan kaiken alusta, en missään nimessä haluaisi tehdä samaa työmäärää uudestaan”, Smulter pohtii.

Elämä perheen isänä ja työ poliisivankilassa jatkuu. Vapaa-ajalla riittää tekemistä jääkiekon parissa. Smulter valmentaa 2-divisioonassa pelaavaa Malax IF:n joukkuetta.

”Olen parempi ihmisjohtaja kuin jääkiekkovalmentaja, ja juuri niin päin sen pitää mennä. Maalahdella on pieni halli ja kaukalo. Meidän kotipeleissä on hirveän hyvä meininki. Tulkaa vaikka katsomaan.”

Punttisalilla on ovi, jonka takaa löytyy perheen poikien ja Smulterin isän yhteinen miesluola. Menossa on vanhan traktorin ja lasten mönkijän remontti.

”Vaimoni ja hänen ystävänsä ovat yrittäneet vallata tätä salia viime aikoina. He kuntoilevat täällä porukalla ja mikäs siinä. Nyt on heidän vuoronsa.”