Omaisuudensuojan tulee päteä ilmastotalkoissakin
21.8.202002:00
MTK:n valtuuskunnan puheenjohtaja Eerikki Viljanen nosti valtuuskunnan elokuisessa kevätkokouksessa esille tärkeän huomion viljelijöitä ja metsänomistajia koskevasta yksityisen omaisuuden suojasta.
Omaisuudensuoja on yksi länsimaisen oikeusjärjestelmän perusperiaatteista. Ilman sitä on hankala toteuttaa markkinatalouteen ja demokratiaan pohjautuvaa yhteiskuntajärjestystämme.
Yrittämisen ja elinkeinon vapaus sekä ihmisen oikeus omaisuuteensa ovat perustuslaissakin suojattuja vapauden rakennuspalikoita, ja niitä tulee suojata kuten muitakin perusoikeuksia.
Viime aikoina tämä periaate on kuitenkin kärsinyt tietyissä piireissä arvostuksen menetystä.
Kuten Viljanen sanoo, ilmastopolitiikan varjolla pyritään yhä useammin puuttumaan ja kontrolloimaan viljelijöiden ja metsänomistajien yksityisen omaisuuden käyttöä.
Esimerkiksi tuoreessa kansalaisaloitteessa vaaditaan naapurien pakollista kuulemismenettelyä ja naapurien suostumusta ennen kuin omistaja saisi hakata metsäänsä.
Omistajalla on aina velvollisuuksia ja vastuita omaisuutensa hoidosta. Mitä enemmän epäsuoraa päätäntävaltaa siirretään ulkopuolisille tahoille, kuten julkisyhteisöille, jää omaisuudenhoitoon liittyvien vastuiden ja oikeuksien tasapaino toteutumatta.
Toisena ja laajempana esimerkkinä toimivat kiristyvät ilmasto- ja hiilensidontavaatimukset, joiden päästölaskelmissa ei välttämättä huomioida esimerkiksi metsissä ja maatiloilla jo tapahtuvaa hiilensidontaa.
EU:n vihreään sopimukseen on kaavailtu komission suunnitelmissa useita uusia rajoitteita ja velvoitteita maanviljelijöille. Esimerkiksi 25 prosenttia EU:n maatalouspinta-alasta tulisi varata luomuviljelylle, tänä päivänä osuus on noin seitsemän prosenttia.
Luomusadot ovat usein pinta-alaan nähden pienempiä kuin perinteiset, mikä tekee tavoitteesta ilmastonäkökulmastakin erikoisen. Pakottaminen on tässä huono väline, mikäli haluamme säilyttää kysynnän ja tarjonnan välisen tasapainon ja pitää luomutuotannon taloudellisesti elinkelpoisena vaihtoehtona viljelijälle.
Suunnitelmissa on myös esittää tiukennuksia lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämiseksi. Suomessa näiden käyttö on jo Euroopan alhaisimpien joukossa, ja alaspäin on vaikea mennä heikentämättä maanviljelyn taloudellista elinkelpoisuutta.
Mainitsen vielä tavoitteen varata kymmenen prosenttia maatalouspinta-alasta ei-tuotannollisille elementeille, kuten hiilensidontaan, mikä myös pienentäisi satoja ja siten viljelijöiden tuloja.
Ongelma näissä suunnitelmissa on se, että ne eivät perustu riittävästi kannustimiin ja yrittäjyyteen. Komissio nojaa ohjelmassaan turismin ja vapaa- ajan aktiviteettien työllistävään kasvuun maaseudulla, mutta on selvää, että koronaviruksen jälkeisessä maailmassa moiset suunnitelmat lepäävät huteralla pohjalla. Samalla ne tuottavat myös oman hiilijalanjälkensä.
Maa- ja metsätaloussektorien elinvoimaa parantaessa vahva omaisuudensuoja sekä ennustettava sääntely-ympäristö ovat avainasemassa. Pakkojen sijaan tulisi katsoa kohti malleja, joissa viljelijöitä ja metsänomistajia kannustetaan ja palkitaan erilaisista ekosysteemiä hyödyttävistä toimista.
Komission tulisi tavoitella taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävää maa- ja metsätaloutta Euroopassa, terveyskriisit, ympäristö ja ruokaturvallisuus huomioiden.
Oman omaisuuden käyttömahdollisuuksien ja tuotannon rajoittaminen pakkokeinoin ei saa olla vihreän sopimuksen hiljaisesti hyväksytty uhri.
Maa- ja metsätaloudessa omaisuudensuoja sekä ennustettava sääntely- ympäristö ovat avainasemassa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
