Eteläranta kohtaa yrittäjien kiukun

Mielipide

6.3.202001:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Kun yksityisten yritysten palveluksessa olevien suomalaisten palkoista on päästy suurelta osin sovintoon ja pahin tunnekuohu on laskeutunut, alkaa olla väliarvioinnin paikka. Suomen Yrittäjien toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen näkemys on tyly. Tulokset ovat huonoja.

Yrittäjäpomon mielestä palkankorotukset ylittävät monen pienen ja keskisuuren yrityksen maksukyvyn, joustot eivät ole edenneet, maan kilpailukyky ei ole parantunut eikä työllisyys kehity.

Lisäksi Pentikäinen sivaltaa sähäkästi Elinkeinoelämän keskusliiton suuntaan, joka on kertonut vetäytyvänsä laajoista keskitetyistä tuloratkaisuista ja pidättäytyvänsä palkoista sopimisesta.

Hänen mukaansa EK ja suurin palkansaajajärjestö SAK itse asiassa tekevät niitä edelleen. Pentikäisen mielestä kannattaa erityisesti tarkastella EK:n toimintaa ja kysyä, onko jotain olennaista muuttunut aiempaa työmarkkinahistoriaan verrattuna.

EK valvoo nyt, ettei kukaan ylitä yleistä linjaa ja SAK huolehtii siitä, ettei kukaan alita sitä, Pentikäinen toteaa (MT 6.3.). Hän kysyykin, onko ala- ja yrityskohtaisiin ratkaisuihin tähynneellä EK:lla näyttöjä onnistumisesta.

Pienten ja keskisuurten yritysten edunvalvontaan keskittyneen yrittäjäjärjestön kritiikki Etelärantaa kohtaan ei ole uutta. EK valvoo yrittäjäjärjestön mielestä suurten yritysten etua. Osin näin on, mutta paikallisen sopimisen ja yrityskohtaisen palkanmuodostuksen osalta molempien järjestöjen tavoitteet ovat pitkälti yhteneviä.

Perinteisesti yrittäjiä on harmittanut EK:n dominanssi työmarkkinapöydissä. Tästä on pitkälti kysymys nytkin. Vaikka EK ei enää palkoista sovikaan, sen jäsenliitot sopivat ja huolehtivat EK:ssa koordinaatiosta keskenään. Näihin pöytiin SY:llä ei ole edelleenkään pääsyä.

Silti yrittäjäjärjestön ykkösmiehen puheessa on nyt tuore kärki. Liittokohtaisella kierroksella työnantajat joutuivat käytännössä luopumaan kolmesta kiky-päivästä vuodessa. Vastineeksi saadut joustot ovat epämääräisiä ja tuskin korvaavat työnantajien menetyksiä.

Kahden vuoden ajalle sovittu 3,3 prosentin korotuslinja vaikuttaa kalliilta etenkin nyt, kun koronaviruksen vaikutus painaa talouskasvua nollan tuntumaan.

Erityisen kalliiksi työmarkkinakierros tuli EK:sta aikanaan näyttävästi eronneelle Metsäteollisuudelle. Lakkojen ja työsulkujen jälkeen syntynyt sopimus oli pitkälti yleisen linjan mukainen. Osapuolet ovat samaa mieltä sitä, että kahinassa hävisivät kaikki. Silti Metsäteollisuus ei haikaile paluuta EK:hon. Se nauttii erityisasemastaan ja siitä, että sen tahtoa kuunnellaan EK:n rinnalla, välillä jopa Etelärannan sijasta.

Myös Pentikäisen kritiikkiä kuunnellaan yrityksissä ja EK:n työnantajaliitoissa, jotka pohtivat kevään aikana onnistumistaan työmarkkinapöydissä. Monet jakavat Pentikäisen arvion, vaikka muistuttavatkin valtion pysyneen tällä kertaa tupo-pöydästä poissa.

Tämäkin saattaa vielä muuttua, kun julkisten alojen neuvottelut pärähtävät kunnolla käyntiin. Pääministeri Sanna Marin (sd.) on jo ennättänyt väläyttää valtiolta tukea erityisesti hoitoalan palkankorotuksiin. Jos neuvottelut venyvät kesän yli syksyyn, valtio joutuu väistämättä sovun takaajaksi.