Energiaomavarainen Suomi on todellinen mahdollisuus

Elsi Katainen (MT 31.3.) kritisoi hallitusta hiljaiselosta Suomen energiaomavaraisuuden kehittämisessä. Tekemisen puutteesta hallitusta ei kuitenkaan voi syyttää. Energiapolitiikkamme on saanut myös kansainvälistä tunnustusta. IEA:n (28 OECD-maan energiajärjestö) maaraportissa mainitaan, että Suomen energiapoliittiset valinnat ovat olleet oikeita ja kestävällä pohjalla.

Itse asiassa hallitus on toteuttanut hyvin pitkälle aikaisempien hallitusten linjauksia. Puhumisesta on siirrytty tekemiseen. Otetaanpa esimerkkejä tekemisestä. Tuulivoimahankkeet ovat vihdoinkin vuosien vatvomisen jälkeen lähteneet liikkeelle. Yli 400 megawattia tuulienergiaa on jo rakenteilla ja hakemuksia on moninkertaisesti. Lähiaikoina eduskunnassa päätetään myös merituulivoiman pilottihankkeesta.

Liikenteen biopolttoaineissa on myös ryhdytty sanoista tekoihin. UPM rakentaa Lappeenrantaan maailman ensimmäisen puupohjaista biodieseliä valmistavan biojalostamon. St1 tekee bioetanolia jätteistä ja virittelee bensan korvaajaa myös sahanpurusta. St1 ja Gasum ovat edelläkävijöitä biokaasussa, joka korvaa Suomeen tuotavaa maakaasua.

Suomi on nopeasti noussut myös energiateknologian kärkimaiden joukkoon. Cleantech-alan työpaikkoja on nyt jo yli 50 000 ja nykyisen 20 miljardin euron liikevaihdon kasvattaminen vaikka 50 miljardiin merkitsisi 40 000 uutta työpaikkaa. Todistaaksemme osaamisemme tarvitsemme kuitenkin kotimaisia pilotteja. Näissä Suomi on aivan surkea.

Olemme sähkön älyverkkojen edelläkävijä maailmassa. Tämä mahdollistaisi myös sähkön pientuotannon eri uusiutuvan energian keinoin, mutta joku tässä jarruttaa todella pahasti.

Työryhmiä on työryhmien jälkeen, mutta yhteisesti sovittuja pelisääntöjä on ollut vaikea löytää. Onneksi osa sähköyhtiöistä on nähnyt muutoksen välttämättömyyden ja tehnyt omia sopimuksia pientuottajien kanssa.

Kivihiilen käytön lisäys ja turpeen alamäki on ollut ihan oma moka, joka pitää korjata pikaisesti. Nyt kehyksessä onneksi turpeen veronkorotus peruttiin. Muutokseen on tietysti vaikuttanut myös kivihiilen maailmanmarkkinahinnan nopea lasku.

Senkin tunnustan, että poliittinen vastainasettelu vaikeuttaa positiivisen turvevision saavuttamista. Esimerkiksi turvetuotannon lupaprosessi saattaa kestää pahimmillaan kymmenen vuotta. Aivan järjetöntä. Uusi turveteknologia saattaa kuitenkin jo lähiaikoina mahdollistaa jopa suljetun kierron. Tämä toivottavasti muuttaa asenteita positiivisempaan suuntaan.

Korostan sitä, että arvostan suomalaista suoluontoa ja sitä pitää suojella. Mutta jo tällä hetkellä Suomella on suojeltuna 1,2 miljoonaa hehtaaria suota ja turvetuotannon piirissä on 60 000 hehtaaria. Helposti energiakäyttöön muutettavien soiden arvo energiakäytössä on 800 miljardia euroa – enemmän kuin koko Pohjanmeren öljyvarat.

Energiaomavarainen Suomi onkin todella huikea mahdollisuus – myös vaihtotaseen näkökulmasta. Päivittäin ostamme ulkomailta energiaa yli 23 miljoonalla eurolla. Ulkomaan tuonnin sijasta voisimme tehdä samat energiaostokset kotimaasta ja tarjota työtä suomalaisille.

Biopohjaisten uusiutuvien lisäksi myös vesi- ja ydinvoima pitää olla jatkossa mukana energiapaletissamme.

Tässä voisi nyt lainata tuntematonta sotilasta ja sanoa, että nyt tässä ei syyllisiä kaivata, vaan uutta teknologiaa, kilpailukykyistä kotimaista uusiutuvaa energiaa ja uusia energiatehokkuusratkaisuja. Kyllä siinä sitten vaihtotasekin paranee.