Hiilivarastojen muutos päästöissä ratkaisevaa

Maatalous on viime vuosina noussut ympäristövastuullisuudessa eturintamaan; kiitos tuottajille. On tärkeää, että ympäristötyötä tehdään oikean tiedon pohjalta.

Liisa Pietolan mielipiteeseen (MT 20.5.), jossa hän kommentoi Pietikäisen ja Rissasen (MT 16.5.) kirjoitusta, oli lipsahtanut virhe. Toisin kuin Pietola kirjoittaa, hiilen sidonta satoihin ei ole ilmastotyötä.

Pietolan kirjoituksesta voi saada sen kuvan, että peltokasvien hiilensidonta monin kerroin kompensoisi peltomaiden kasvihuonekaasupäästöt. Näin ei suinkaan ole.

Päästölaskennassa olennaista ei ole se hiilivirtojen volyymi, joka kiertää yhteyttämisen ja hajotuksen vuosikierrossa, vaan maaperän ja biomassan hiilivaraston muutos.

Peltokasvien yhteyttämisessä sitoma hiili ei lisää hiilen pitkäaikaista varastoitumista pois ilmakehästä. Sadon mukana pelloilta korjattava hiili päätyy ruuissa ja rehuissa kulutukseen ja palaa noin vuoden kierrossa ilmakehään hiilidioksidiksi: satoja ei läjitetä hiilivarastoiksi, vaan ne käytetään.

Miten käy satotähteissä ja juurimassoissa peltoon jäävän hiilen? Suurin osa palautuu nopeasti ilmakehään niin sanottuna maan hengityksenä eli maaperäeliöstön hajotustyön tuloksena. Loppuosa jää humukseen korvaamaan sitä vanhempaa hiiltä, joka vapautuu hitaasti hajoavan maan humuksen uusiutuessa.

Hyvä satokaan ei takaa pelto­maan hiilivaraston kasvua: Suomen kivennäismaa­pellot menettävät hiiltään hitaasti mutta tasaisesti takaisin hiilidioksidiksi ilmakehään.

Näin siis kivennäismailla. Erityinen murheenkryyni hiili­dioksidipäästön suhteen ovat turvepellot. Niiden hiilivarasto on suovaiheen aikana muodostunutta turvetta. Kun maata viljellään, turve pääsee maatumaan, jolloin pellon hiilivarasto pienenee nopeasti. Nurmenviljely hidastaa hiilikatoa.

Tärkeä myönteinen tieto on kuitenkin, että viljelijä todella voi tehdä ilmastotyötä. Kasvihuonekaasujen päästöjä voidaan hyvällä viljelymaan vesitalouden ja rakenteen hoidolla, viljelykierrolla sekä eloperäisten lannoitus- ja maanparannusaineiden käytöllä vähentää.

Näillä keinoilla on jopa mahdollista palauttaa kivennäismaiden multavuutta eli hiilivarastoa, ja mikä parasta, samalla vaalia viljavuutta.