Kauko Mäkinen on vetänyt kylän laulukööriä ja ollut ahkerasti mukana teatterinteossa. Savisoitossa Kallea kyyditään väkisin vaivaistaloon kottikärryissä.
Pääosassa porukka
Savisoitto eli Vaivaisen onni –näytelmä kertoo tarinaa itsettömistä, poisheitetyistä ihmisistä, hulluista.
Kyläyhdistys on rakentanut Kylähalli Pääskynpesän juhla- ja kokoontumispaikaksi.
Aimo Knuutila vauhdikkaassa kärpäsentappokilpailussa.Haaran kyläteatterissa yksikään tähti ei loista ylitse muiden, vaan koko porukka on pääosassa. Teatteri yhdistää ja on kylän voimanlähde.
Kassin kyljessä lukee ”Mutta kun tulee se himo”, pilleripurkki on täynnä kuolleita kärpäsiä (rusinoita) ja tyynyliinassa on teksti: ”Älä koskaan käännä selkääsi seinähullulle.”
Kassit ja purkit ovat Haaran kyläteatterin Savisoitto-näytelmän oheistuotteita, joilla kerätään rahaa kyläyhdistykselle. Rahaa tarvitaan, sillä kyläteatteri toimii kunnianhimoisesti. Teatterin näytelmien tekstit on kirjoittanut ihan haaralaisia varten kirjailija Pirkko Jaakola ja ohjaajaksi on palkattu ammattilainen Helena Ryti.
Haaran-Onkijoen kyläyhdistyksen teatteri Loimaalla sai alkunsa reilut kymmenen vuotta sitten, kun kahden ystäväperheen lapset seurustelivat ja äidit alkoivat suunnitella heille häitä.
”Ajateltiin, että oltais juhlittu talosta taloon kolme päivää. Mutta nuoret peruivatkin häät. Me päätimme silti järjestää perinnehäät. Mukaan tulivat kaikki halukkaat, 62 aktiivia”, kertoo Eila Nummila, toinen äideistä.
Teatterin kynnys perinnehäihin oli matala, sillä esiintymään ei haettu näyttelijöitä, vaan häävieraita. Turkulaiset ammattilaiset vastasivat puvustuksesta ja kyläläiset haalivat rekvisiittaa. Havuköynnöstäkin solmittiin metrikaupalla.
Perinnehäitä päästiin esittämään Tampereelle Pispalan sottiisiin vuonna 2004. Yleisön lämmin vastaanotto häkellytti kyläläiset ja innosti jatkamaan teatterin tekoa.
Savesta kaikki alkaa
Loimaa on savista ja tasaista seutua Varsinais-Suomessa.
”Raili alkoi höpöttää, että savesta vois tehdä jonkun näytelmän. Näin lehdestä, että Kulttuurirahastosta voisi hakea rahaa, ja soitin Jaakolan Pirkolle, että kirjotaks sää meille näytelmän. Se lupas, kun ajatteli, ettei ne kuitenkaan mitään rahaa saa”, Eila Nummila selvittää teatterin alkuvaihetta.
Haaran-Onkijoen kyläyhdistys sai kuin saikin Kulttuurirahastolta 10 000 euron apurahan. Se oli alku ”savitrilogialle”.
Raili Nikkilä oli riemuissaan. Hän oli aina haaveillut savioopperasta.
”Täällä kaikki liittyy saveen. Viljakin, mitä syödään, on savea.”
Savioopperassa oli mukana 40 henkeä, iältään kahdesta 88 vuoteen. Kaikki halukkaat saivat tulla mukaan, ja ohjaaja sijoitti heidät näytelmään.
Vääpeli ohjaajaksi
Savioopperaa seurasivat Saviseutu vuonna 2009 ja Savisoitto 2012. Kaikkiin on tehnyt tekstit Pirkko Jaakola ja musiikin Jaakolan poika Antti. Helena Ryti Helsingistä on ohjannut.
”Olemme ymmärtäneet, että omasta sakista saamme parhaiten tehoja irti, jos ohjaaja on muualta”, perustelee kyläyhdistyksen puheenjohtaja Kari Nummila.
Ryti on pannut kyläläiset ojennukseen.
”Onhan se ihan hirvee muija, kauhee vääpeli. Vaatii meiltä saman kuin ammattilaisilta. Tämmönen höpöttävä porukka kun meilläkin on”, päivittelee Raili Nikkilä.
Aimo Knuutila vahvistaa: ”Me ollaan semmosia ällipäitä. Kyllä täällä joskus on kivet lentäneet, kun on kotiin lähdetty. Mut ei me muuten ois mitään saatukaan aikaseks.”
Maalaistollot voittoon
Suurimpana aikaansaannoksenaan kyläteatteri pitää Seinäjoen Harrastajateatterikesän voittoa vuonna 2009.
”Siellä oli kaikki ylioppilasteatterit ja Kajaanikin, joka on voittanut monta kertaa. Sitten tulee tällainen tuntematon Haaran kyläteatteri. Ei edes lehdistö ollut katsomassa meitä”, haaralaiset muistelevat nyt jo huvittuneina.
”Ei tämmöisiä kuuluis tehdä täällä.”
Mutta niin koskettava haaralaisten laulunäytelmä Saviseutu oli, että voitto tuli.
”Raadissa oli kaks raavasta miestä ja nekin poras.”
Uusinta näytelmää Savisoittoa haaralaiset esittivät viime syksynä omassa kylähallissaan Pääskynpesässä toistakymmentä kertaa ja lisäksi osia siitä eri tilaisuuksissa.
”Nuoret on nytkin niin kauhee puhti päällä. Ne uhoo, että mentäis taas Seinäjoelle kilpaileen. Toinen olis Tampereen teatterikesä. Ja Kansallisteatterikin ottaa kuulemma tällasia maalaistolloja, jos vain osais hakee sinne”, Raili Nikkilä haaveilee.
Haaralaiset ovat päätyneet esittämään näytelmiään syksyllä, sillä seudulla on useita kesäteattereita eivätkä he halua kilpailla niiden katsojista.
Yhden näytelmän kustannukset kohoavat helposti yli 20 000 euron. Ne koostuvat ohjaajan ja valaistusmestarin palkkioista, tilavuokrasta, käsikirjoituksesta, musiikista. Kahvituksen hoitavat paikalliset naisjärjestöt.
Yhteen esitykseen mahtuu parisataa henkeä ja pääsylippu on ollut 15 euroa. Lipputulojen ja avustusten turvin kyläteatteri on päässyt omilleen, kun näyttelijöille ei ole tarvinnut maksaa mitään.
”Kyllä tämä on tuonut itsetuntoa ja hitsannut kyläläisiä yhteen”, Kari Nummila vakuuttaa ja muistuttaa sanonnasta, jonka mukaan ”Kyl kaikil kehuminen hyvää tekkee, mut hullu tarttee sitä nii helvetin paljo.”
”Me taidetaan olla hulluja.”
Aimo Knuutilan mielestä heidän teatterinsa on nostanut koko Loimaan imagoa.
Kaikki todistavat, miten teatterin tekeminen on kasvattanut heitä henkisesti ja treenannut aivoja. Nyt osaa myös arvostaa ja arvostella teatteria ihan eri tavalla kuin ennen.
Kylän nuoret ovat kasvaneet teatterin mukana, ja osa on jo muuttanut muualle opiskelemaan.
”Vanhin, 93-vuotias, sanoi, että kyllä hän nyt jää jo pois. Mutta kolme kertaa hän on ostanut lipun ja käynyt katsomassa Savisoiton”, Raili Nikkilä nauraa.
Kärpäsen paska
Kärpäsillä on Savisoitto-näytelmässä tärkeä rooli. Näytelmä kertoo Loimaan vaivaistalosta vuosisadan alussa, siitä, kuinka huonosti heikoimpia kohdellaan. Vaivaistaloon joutuivat niin hullut, kaatumatautiset, köyhät kuin yksinäiset vanhukset.
Vauhdikkain kohtaus on vaivaisten kärpäsentappokilpailut. Aimo Knuutila on saanut väsätä puolensataa kärpäslätkää, kun raivoisassa lätkimisessä aina muutama lätkä menee poikki.
Kirjailija Pirkko Jaakola pitkää kolmatta savinäytelmää aiheeltaan rankimpana.
”Missä tehdään puhuttelevampaa näytelmää kuin täällä? Mutta Helsingin horisontista tämä on kuin kärpäsen paska. Tänne ei osu sellaiset, joille tämä on paljolti tarkoitettu”, Jaakola kritisoi.
Jaakolan mielestä teatteri on ollut 300 hengen kylälle aikamoinen voimanlähde.
”Se on antanut näille ihmisille jotain, mitä heiltä on puuttunut. Suurin osa on työllistyneitä maanviljelijöitä”, Jaakola huomauttaa ja lisää, että teatterinteon myötä hänellekin ovat tulleet tärkeiksi puinti- ja kylvökelit. Ne kun sanelevat harjoitusaikatauluja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
