ILON, UNEN JA LOHDUN KEINU
Hietalan perhe Lapualta on keinunut neljässä polvessa. Maija-mummun sylikyytiä ovat saaneet hänen poikansa Jukka Hietala, pojantytär Sirkku Välimäki sekä Sirkun lapset Jenni, Juho ja Aapo-vauva.
Esko ja Maija Hietala eivät luovu kiikustaan.
Runoilija Marianne Hietalalle keinutuoli on kaikkein puhuttelevin huonekalu.Keinutuoli on entisaikain väistyvä jäänne, museoituva kaluste lapsuuden tupien hämärässä. Niinkö luulet? Pyysimme suomalaisilta muistoja keinutuoleista ja saimme vastauksena tunteiden vyöryn. Keinuminen ei lakkaa koskaan!
Sulje silmäsi ja palaa hetkeen, jolloin katselit keinuvaa tuolia tai istahdit siihen.
Mitä näit, mitä kuulit, mitä tunsit?
Kaksikymmentä suomalaista otti kysymykset pohdintaansa ja kirjoitti meille elämänsä keinutuoleista. Tarinat avasivat ikkunoita suomalaisen kodin ja perheen historiaan.
Keinutuolin vahvin piirre on sen juurevuus: vahva kytkös lapsuudenkotiin ja sukujuuriin. Miltei jokaiselta kirjoittajalta löytyi lapsuusmuisto maaseutuidyllistä, johon kuului tuvassa kiikkaava keinutuoli.
”Mumma istui keinutuolissa aamulla, kun heräsin. Sukkapuikot kilisivät ja kalisivat, kun hänen käsissään syntyi uutta sukkaa vanhoista langoista. Keinutuoli oli hänen paikkansa. Siinä ei tainnut paappa koskaan istuakaan. Kirvesmiehenä hän oli tehnyt keinutuolin, vakaan ja varman. Vaalean keltaiseksi maalattuna se nökötti keskellä pientä keittiötä. Siitä mumma näki niin kellon kuin hellanpesän. Ikkunoiden takana siinsi naapureiden peltoja, maantie ja metsä.
Mumma istui ja kutoi, hyräili jotain virttä. Nurkassa olevan radion vihreä valo paloi ja valaisi maailman kaupunkien nimiä.
Pienessä ja lempeässä valossa mumma vartioi lapsen unta. Hän hymyili minut syliinsä, kun heräsin.”
Johanna Sointula
”Varhaisin lapsuusmuistoni liittyy keinutuoliin. Olin kaksivuotias ja istuin kuumana kesäpäivänä mökin olohuoneen lattialla. Isä istui keinutuolissa ja minä kallistin pääni ylösalaisin niin että keinutuolissa istuva isä näytti roikkuvan ilmassa.” Kesälapsi
”Minä rakastan keinutuoleja! Niitä löytää harvoin kenenkään olohuoneesta, mutta jos jossain semmoinen sattuu olemaan, livahdan siihen heti. Voin vieläkin nähdä sieluni silmin mummun siinä istumassa Tupu-kissa sylissä iltauutisia katsomassa. Muuten mummu ei siinä paljon istumaan joutanutkaan, aina oli kiire ruokaa valmistamaan tai kaivolle vettä hakemaan.” Paula Wasmuth
Oikea tuoli, oikea paikka
Keinutuoli ei jää kodissa huomaamatta. Se hallitsee tilaa. Se kertoo usein perheenjäsenten rooleista ja asemasta. Se on myös kunniapaikka, johon vieraalla on etuoikeus istahtaa.
”Meidän isossa tuvassa on appiukon lahjaksi saama käsintehty, parinistuttava keinutuoli melkein keskellä lattiaa. Se on melkoinen katseenvangitsija. Vieras huomaa sen heti ensimmäiseksi ja näin päästään helposti jutun juureen. Vieras laitetaan heti keinumaan.”
Maiju Viitaniemi
”Tuoli hallitsi lapsuudenkotini suuren tuvan kalustusta. Kenellä tahansa ei ollut lupa istua tuoliin. Jos isäni ehti töiltään istahtaa, paikka oli aina keinutuoli. Aistin vieläkin turvallisuuden tunteen, kun sain kiivetä isän syliin keinutuoliin. Jos joku kylän miehistä piipahti istumaan iltahetkeä, isäni istui isäntänä tuvan pöydän takana ja vieras istutettiin keinutuoliin.
Äitini en muista keinutuolissa istuneen. Hän oli aina työn touhussa, ellei navetalla tai leipomassa, ompelukone surisi tai sukkapuikot heiluivat. Keinutuolissahan ei oikein voinut tehdä mitään hyödyllistä!”
Leena
Suomalaisilla on vankkoja käsityksiä siitä, millainen on oikea keinutuoli ja mitä sen ympärillä kuuluu olla. Syvälle ja vauhdikkaasti keinuva, pitkäjalaksinen tuoli on useimmille se ainut oikea. Matalaselkäiset, vain pienesti nytkyttäen keinuvat tuolit, saati hassut, kauttaaltaan pehmustetut eivät ole tuolien aatelia. Keinutuolin lähellä saa mielellään olla seinäkello ja leivinuuni. Kärpäset saavat surista.
Keinutuoli ei suinkaan ole huonekalu pelkkää istumista varten. Jos siihen istahtaakin lepäämään, jotakin tapahtuu, kun tuoli ensi kertaa keinahtaa. Yhdellä ajatus virittyy ja lähtee lentoon. Toisella se rauhoittuu, ja tulee uni. Keinutuoli on kokemuksen mukaan oivallinen myös vatsalihasten voimistamiseen, (kun sen oppii, tulee six pack ihan iisisti) sekä kylävaatteiden ja kravattien säilytykseen, mistä erään vastaajan vaimo huomauttelee vihaisesti.
”Keinutuoli on aivan ehdoton huonekalu. Siinä voi rentoutua tai kehittää suuria suunnitelmia.” Ritva
”Mantan vanha sininen keinutuoli oli kuin kone. Iso, korkea ja kapea. Ihan kuin sillä olisi ollut sielu ja moottori. Se otti istujan syliinsä kuin rakkaansa. Sen anturat, siivethän ne olivat, uhmasivat tilaa ja aikaa. Keinutuoli oli kuin huutomerkki, muu vaara, eikä se ollut koskaan hiljaa. Kun siinä istui, tiesi keinuvansa, tiesi myös miksi sitä sanottiin soutulavittaksi. Joku meni sen kanssa nurin ja monet saivat ne juhlapyhiksi vaihdetut keinutuolimaton solmut poikki. Lapsen mielikuvitusta se tuoli heijasi välillä maailman merille asti. Ja voi mitä jälkiä se jätti jalkoihin ja varpaisiin, otsatukan alle ja alavatsan jännityspisteeseen! Sininen keinutuoli piirteli jälkiä seinään ja lattiaan, silti sillä oli kunniapaikka, eikä sitä siirretty pois kuin joulukuusen alta.” Johanna Sointula
Uuden elämän kehto
Keinutuoli on lapsen odotuksen, syntymän ja kasvun kehto. Keinuttelemalla on hoidettu pois lapsen itkut, sairaudet ja monet mielipahat.
”Kaikki kolme lastamme ovat ennen syntymäänsä saaneet tuntea keinutuolin rauhoittavan keinunnan. Kahdessa synnytyksessä viime minuuteille saakka luin hyvää romaania ja söin suklaata, välillä pidellen mieheni kädestä kiinni. Minulla aika kului joutuisasti ja aika ajoin harmittelin, kun mieheni ei suostunut lukemaan mitään. Olisi ollut aivan ihanaa, jos hänelläkin olisi ollut keinutuoli yön tunteina. Tiedä vaikka olisimme voineet kilpaa keinua!” Rea Laitila
”Sairaalan keinutuolissa lepäsin synnytyksen jälkeen, kiikuttelin pientä nukkuvaa vauvaa ja imetin rennoin ajatuksin, kun sen oli nälkä. Kunpa saisin kotiinikin keinutuolin.” Sari-Johanna Nieminen
”Keinutuoli on äidin syli. Siinä sain äidin hoidossa lapsena nukahtaa tai sairaana ollessa tervehtyä. Isällä ja äidillä on varmasti viisi keinutuolia ja omalla lapsellani kaksi.” Pia Nurmenniemi
”Keinutuolin sylissä ihastelin ensimmäistä kertaa elämän suurinta ihmettä – omaa lastani, kaunista tytärtäni. Keinutuoli soi minulle lohtuaan niinä pitkinä öinä, kun tyttäreni ei halunnut nukkua, mutta minua nukkumatti olisi jo vienyt. Taisinpa muutaman kerran nukahtaa keinutuoliini tytär sylissäni. Keinutuoli suojeli lastani putoamasta sylistäni. Keinutuolin rauhallinen liike on niin monet kerrat rauhoittanut itkuiset lapseni ja siivittänyt heidät rauhalliseen uneen. Keinutuolin sylissä imetin lastani ja sen alla molemmat tyttäreni ovat pieninä leikkineet monet leikit.” Raija Kumpula
Vaarallinen houkutus
Keinutuolilla on lapsiin valtava vetovoima. Tyhjänä oleva keinutuoli ja toimeton lapsi samassa huoneessa ovat mahdoton yhtälö. Hurjapäiden käytössä tuoli on iloa lähde, mutta myös vaaran keinu. Moni on kiepsahtanut ympäri ja saanut elinikäisen kammon.
”Keinutuolin vetovoimaa en osaa tarkasti selittää. Pojanvesselistä asti se kiehtoi. Paappani tapasi poltella tuolissa pilli-Klubia ja kun hän siitä ahterinsa nosti, olin kärppänä kiikkumassa ja saatoin kiikkua pitkiä aikoja. Se jotenkin rauhoitti. Kerran vierailin Ilmajoella mummoni kanssa vanhassa maalaistalossa ja siellä oli keinutuoli, jossa oli pitkät ’takajalat’. VAU! Tuntui, että sillä pääsi ympäri.” Jarmo
”Keinutuolissa kiikkuminen on kuin perunalastujen syönti: kun yhden syö, ei voi lopettaa, ja kun yhden kerran keinahtaa, ei malta hypätä tuolista pois.”
Kesälapsi
”Lasten leikeissä keinutuolilla oli monta tehtävää. Se oli auto, traktori, kaivinkone, laiva ja koti. Helposti siitä saatiin myös vankila tai apinan häkki, olihan siinä ristikot valmiina. Joku pienistä harjoitteli uusia työkalujaan keinutuolin jykevään puuhun jo joulunpyhinä! Koiranpentukin löysi keinutuolin ja järsi omat merkkinsä anturoihin.” Johanna Sointula
”Vierailin pienenä vaarini kanssa maalaistalossa, jonka keinutuolissa oli hyvin pitkät ja kaarevat jalakset. Minua kehotettiin rohkeasti istumaan tuoliin ja nojaamaan rennosti taaksepäin, jotta tuoli keinahtaisi ihan perille asti. Hyi että se tuntui kamalalta! Olin ihan varma joka kerta, että tuoli keinahtaa ympäri. Nyt aikuisenakin kun istun keinutuoliin, mahan pohjassa vihlaisee, kun keinahdus menee loppuun asti. Ihan sama tunne kuin lapsena!” Carita
”Pentti-eno istuutui keinutuoliin ja Ulla-serkku meni taakse jalaksille seisomaan. Yhtäkkiä keinutuoli kiepsahti ympäri ja molemmat makasivat keinutuolin alla ihmeissään. Kummallekaan ei tullut mitään vahinkoa.” Annukka Viitaniemi
”Keinutuoli kiehtoi ja pelotti. Olin näet kerran noin kolmevuotiaana onnistunut kaatumaan tuolin kanssa noustessani seisomaan sen selkänojaa vasten. Sen jälkeen suhtauduin keinutuoliimme pelonsekaisella kunnioituksella, enkä halunnut istua siinä edes isäni sylissä, kun hän luki minulle kirjaa.” Kati Takanen
”Keinuun pääsyä edelsi monesti juoksukilpailu tuvassa. Kuka ehti ensin, sai makeat vauhdit. Kerran muistan sisareni menneen polvilleen keinutuoliin ja ottaneen vauhti aika reippaasti. No, keinuhan meni ympäri, antura katkesi ja meteli oli melkoinen. Kun sisareltani kysyttiin syytä tapahtumaan, hän totesi aikoneensa mennä porstuakamariin, jonka ovi oli keinutuolin takana.” Leena
”Keinuttelin tapani mukaan vauhdikkaasti muutaman kuukauden ikäistä tytärtämme. Ollessamme taka-asennossa keinutuoli yllättäen hajosi tuhannen päreiksi ja minä mätkähdin tytär sylissäni selälleni päreiden sekaan. Onneksi selvisimme säikähdyksellä. Sen jälkeen olen suhtautunut lievällä epäluulolla erityisesti sirorakenteisiin keinutuoleihin. Hajoamisen syynä saattoi tosin olla keinujan raskasrakenteisuus.”
Jouko Ala-Prinkkilä
Iän, surun ja lohdun keinu
Keinutuoli on usein suvun vanhojen ja viisaiden valtaistuin. Keinujalta satelee koeteltua elämänfilosofiaa jälkipolville. Keinutuoli on elämänkaaren mittainen. Se on ollut joillekuille myös viimeisen unen keinu.
”Keinutuolista minulle tulee mieleen ihana, pulska, lämminhenkinen, isosylinen, hauska lestadiolaismummani Hilja Rintamäki Lapualta! Siinä hän istui kutimet kädessään ja nauraa hykerrellen kertoi tarinoita siitä, mitä hän oli elämässään tai vastikään unohtanut, möhlinyt, muuten mokaillut, kaatuillut tai sanonut vahingossa ihan väärin. Tämän tästä hän muisti sanoa ääneen Taivaan Isälle kiitoksen onnellisesta elämästä ja laulaa suurella äänellä, heikolla nuottikorvalla virren. Vaikeatkin muistot olivat saaneet vähintään hopeista kimalletta ympärilleen. Välillä hän opetti Pohjanmaan murteella elämänviisauksia. Ryhti pitää ihmisellä olla, mutta mikään ei saa olla höpönnuukaa! Hilja-mummoja saisi maailmassa olla paljon enemmän. Silloin verenpainelääkkeitäkin tarvittaisiin paljon vähemmän.” Rea Laitila
”Jostain syystä soutulavitta liittyy elämäni moneen tragediaan ja vähäisempäänkin murheeseen. Kun muutimme nykyiseen huusholliimme eli lapsuudenkotiini vuonna 1995, kalustukseen kuului äitini isältään saama keinutuoli. Siinä istuen kuuntelin kirkkoherran yrityksiä lohduttaa, kun isäni oli juuri äkillisesti kuollut. Siinä istuen yritin selviytyä vauvani kanssa kamalasta olosta, jossa kaiketi yhdistyivät synnytyksen jälkeisen masennuksen oireet ja isän menettämiseen liittyneet tunteet.
Keskussairaalan äitipolin eteisen keinutuolissa odottelin heinäkuussa 1995 pääsyä kaavintaan. Keskenmeno oli tosiasia. Olin yksin ja sen muistan, että pihalla satoi järkyttävästi vettä.
Nyt huomaan, että ikävässä, järkyttävässä tai pelottavassa tilanteessa valitsin istuimista juuri keinutuolin, jos sellainen oli tyhjänä. Ehkä rauhoittavan liikkeen takia, ehkä siksi, että kun keinuttelee, saa jossain mielessä luvallista lisäaikaa miettimiseen. Ei tarvitse päättää heti, tietää heti tai sanoa mitään heti. Sohvassa tai jakkaralla ei voi samalla tavalla viipyä tekemättä mitään tai olematta äänessä. Kummallista tosiaan.” Anu Nahkala
Keinutuolin lähtö ja paluu
Keinutuoleilla on vaihtelevat kohtalonsa. Suurin osa siirtyy suvun aarteina jälkipolville – siitä huolimatta, että hankala kaluste on muuttopäivien kauhistus. Toiset luopuvat kalusteesta siksi, etteivät tunne sen istuvan moderniin sisustukseen. Toiset taas katsovat keinutuolin sopivan sinne mainiosti.
Joillekin keinusta tulee pulma, sillä kookas tuoli ei helposti mahdu perillisten yksiöihin ja kaksioihin. Moni tuoli päätyy kierrätykseen, vintille tai aittaan. Monen tuoli joutuu lähtemään, koska perheen pikkulasten tai lemmikkien sormet ja tassut ovat vaarassa jäädä jalasten alle. Joihin perheisiin keinutuoli on palannut takaisin, kun lapset ovat lähteneet ja on taas tilaa.
”Olen harrastanut noin 30 vuoden ajan huonekalujen entistämistä. Olen nähnyt miten ihmiset rakkaudella entistävät vanhoja esi-isien tekemiä keinutuoleja. Niihin tehdään uusia osia, kaavitaan vanhoja maalikerroksia pois ja ootrataan alkuperäisen näköiseksi.” Annukka Viitaniemi
”Omaan kotiini hankin keinutuolin toistakymmentä vuotta sitten, kun lasten muutettua pois sille tuli tilaa. Kun lapsenlapset olivat pieniä, he kiikuttelivat usein sylissäni ja nukahtivatkin siihen.” Ritva
Käsintehty keinutuoli on ajaton. Se sopii vanhaan ja moderniin kotiin.
”Vietimme veljeni ja vanhempieni kanssa lapsuuteni kesät Nummelassa yli sata vuotta vanhassa torpparinmökissä. Keskellä tupaa oli isäni isovanhempien kotoa saatu suuri, musta keinutuoli, johon joku taitava oli kutonut kauniin kankaan. En osaa edes unissani sijoittaa keinutuolia kaupunkikotiin.”
Kati Takanen
”Keinutuoli ottaa paikkansa modernissakin kodissa. Atmosfääri ja ihminen yhdistävät enemmän kodin kalustusta ja tavaroita kuin tietty tyyli.”
Johanna Sippola
”Kyllä keinutuolilla on ehdottomasti tulevaisuutta ja onhan modernejakin tuoleja olemassa. Esimerkiksi oululaisen suunnitteljan kauniit Colmio-tuolit. Meillä on moderni vapaa-ajanasunto ja jugend-tuoli istuu sinne oikein hyvin.” Hellin Leed
”Niin kauan kuin on lapsia ja vanhuksia, keinutuolilla on tulevaisuus.” Jason Lavery
”Niin kauan kuin on lapsia ja vanhuksia, keinutuolilla on tulevaisuus.”
Antilan talossa Lapualla on keinuttu sata vuotta ja ylikin. Matti-isännälle tahtoo takkavalkeaa vahtiessa tulla aina uni.
Keinutaan mummin polvella
Miten voi syliin mahtua
niin monta timanttivarvasta
Miten voi tukkaa tuutia
kuinka hännät heilua
Ja yhtään surua
Ei silloin muisteta
Kun otetaan kunnolla vauhtia
ja matkustetaan
kauas aikuisten arjesta
Me matkustamme
mummin kanssa keinutuolilla
sinne missä ei ole
koskaan kiire
Marianne Hietala
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
