Presidentiksi on tarjolla oppineita ja kansainvälisiä ehdokkaita – nyt heidän pitää vakuuttaa tavallinen kansa

Presidenttiehdokkaat keskustelivat MT:n tentissä maanantaina Helsingin vanhalla ylippilastalolla. Kuva: Jarno Mela

Presidentinvaalien asetelma on nyt lopullisesti selvillä, kun SDP:n ehdokas, EU-komissaari Jutta Urpilainen ilmoittautui sunnuntaina virallisesti kisaan. Hän ei vielä ehtinyt mukaan MT:n presidenttipaneeliin maanantaina. Muut isojen puolueiden ehdokkaat Mika Aaltolalla ja Harry Harkimolla (liik.) täydennettynä olivat mukana.

Keskustelussa ei noussut suuria yllätyksiä, mutta kylläkin selviä eroja ehdokkaiden välille. Presidentin leipälajissa, ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ehdokkaiden näkemykset ovat lähellä toisiaan. Tiivistettynä Suomen tulee pysyä tiukasti länsiliittouman yhteisessä rivissä ja välttää omia irtiottoja mihinkään suuntaan. Venäjän johdon kanssa ei neuvotella, elleivät sitten Yhdysvallat ja EU-maat sitä meiltä erikseen pyydä.

Turvallisuuspolitiikassa joukosta erottui Aaltola, joka vetäisi muita piirun verran tiukempaa linjaa suhteessa Venäjään ja Kiinaan. Hän muun muassa lisäisi Suomen sotilasapua Ukrainalle ja kantaisi huolta kiinalaisiin sähköautoihin liittyvistä vakoiluriskeistä. Vasemmistoliiton Li Andersson taas painotti Venäjän rajakriisin hoidossa muita enemmän turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksia. Harkimo ehdotti rakennusalan tukemista valmistalojen tekemisellä sodan tuhoamaan Ukrainaan.

Maaseudun Tulevaisuuden ja MTK:n tentissä kuultiin paljon myönteistä puhetta maaseudusta ja sen elinkeinoista. Selvä ero tuli kuitenkin, kun kysyttiin metsien hakkuista. Anderssonin ja Pekka Haaviston mielestä metsiä hakataan nykyään liikaa. Suomen ruokavientiä kaikki ovat valmiita edistämään, vaikka Andersson ei lihatuotteiden liputtamisesta oikein innostunutkaan. Petopolitiikassa Olli Rehn ja perussuomalaisten Jussi Halla-aho erottuivat muista vaatimalla nykyistä selkeämpiä mahdollisuuksia petokantojen rajoittamiseen. Halla-aho on porukan ainoa metsästyksen harrastaja.

Aluepolitiikka tai maatalous eivät kuulu presidentin toimivaltaan, mutta kiinnostavia ehdotuksia kuultiin molemmista aihepiireistä. Haavisto ehdotti parlamentaarisesti valmisteltua pakettia Itä-Suomen tukemiseksi, jossa olisi vetytalous vahvasti mukana. Harkimo taas väläytti kaupan keskusliikkeiden omien brändien kieltoa maatalouden kannattavuuden kohentamiseksi. Rehn haluaa luoda uskoa nuorille viljelijöille.

Arvokysymys, joka kertoo ehdokkaista yllättävän paljon, on Jumalan siunauksen toivottaminen presidentin uudenvuoden puheen päätteeksi. Siitä voi olla perustellusti montaa mieltä, mutta ehkä yllättäen kaikki paneelin ehdokkaat Anderssonia lukuun ottamatta jatkaisivat Sauli Niinistön tapaa toivottaa Jumalan siunausta. Paikalta etuajassa poistumaan joutunut Halla-aho on aiemmissa haastatteluissa kertonut jatkavansa perinnettä, vaikka ei kirkkoon kuulukaan.

Keskustelun perusteella Suomi saa älykkään ja maltillisen presidentin. Kovin maanläheisiä eivät tarjolla olevat vaihtoehdot ole. Tämä näkyi tentissä tiettynä hapuiluna maa- ja metsätaloutta koskevassa keskustelussa. Kärkiehdokkaiden elämä on kulunut pitkälti yliopistomaailmassa ja politiikan eri tehtävissä. Kansainvälisestä kokemuksesta ja korkeista oppiarvoista ei ole tässä joukossa puutetta, mutta maakuntien tavallisten suomalaisten elämä saattaa olla monelle eksoottista.

Seuraavat viikot ehdokkaat kiertävät maakunnissa ja yrittävät saada puolelleen juuri nämä tavalliset suomalaiset. Presidentin asemaa demokratiassa on aina välillä kyseenalaistettu, mutta presidentinvaalit ovat suomalaisen kansanvallan juhlaa. Ihmiset ovat kiinnostuneita ja osallistuvat aktiivisesti eri ehdokkaiden kampanjoihin. Lopulta eri ehdokasta äänestäneet hyväksyvät voittajan aseman Suomen valtionpäänä. Kisasta tulee tiukka ja jännittävä. Tuloksen päättää Suomen kansa.