Ruoka ei mene tasan

Riittävä ravinnonsaanti on ihmisen perustarpeista välttämättömin. Jo päivien häiriöt ruuan saatavuudessa aiheuttavat kärsimystä – viikkoihin ja kuukausiin venyvä ruokapula on tappava.

Omassa elitistisessä talouskriisissään rypevä länsimainen ihminen on jo kenties turtunut ruokakriiseistä kärsivien alueiden nälänhätään. Katse käännetään vaisusti pois järkyttävistä uutiskuvista. Suuri osa maailman nälkäongelmista ei edes ylitä uutiskynnystä.

Maailmassa on lähes miljardi aliravittua ihmistä. Siksi on hyvin hämmentävä tieto, että samaan aikaan maailman noin seitsemän miljardin väestöstä 1,5 miljardia kärsii liikalihavuudesta.

Kansainvälisen Punaisen Ristin mukaan ylensyöminen tappaa ihmisiä enemmän kuin nälkä (MT 3.10.). Jokapäiväinen leipä ei maailman mitassa jakaannu todellakaan tasan.

Ylensyönnistä johtuva inhimillinen kärsimys on siis ihmiskunnalle jopa nälänhätää suurempi. Vertaus on suorastaan mauton, ja sitä miettiessä kannattaa muistaa, että ylensyönti perustuu aina yksilön omaan valintaan – nälkä ei koskaan.

Globalisaation seurauksena maailman väestö törmää myös ongelmiin yhdessä. Tämä pätee niin ruoka- kuin talouskriiseihin, kuin myös ympäristöongelmiin.

Siksi globaali yhteistyö näiden ongelmien ratkaisemisessa on päivä päivältä tärkeämpää. Valtioiden ja valtioliittojen keskinäisillä sopimuksilla on vaikutusta koko ihmiskuntaan. Tämä olisi entistä selvemmin opittava tunnustamaan ja tunnistamaan.

Maailman ruokapolitiikka on nykyisin järjestetty niin, että heikoimmat kärsivät, olipa ruoka halpaa tai kallista. Lisäksi ruuan tuottajat ovat vaikeuksissa lähes kaikkialla ja lähes kaikissa suhdanteissa.

Vastuullinen ruokapolitiikka tarkoittaa sitä, että kaikkialla maailmassa ruoka pystyttäisiin tuottamaan mahdollisimman lähellä sen kuluttajia. Tähän tavoitteeseen voidaan edetä muun muassa kauppa- ja kehityspolitiikan avulla.

Jos tuotantopäätökset jäävät yksin markkinavoimille, ei ruuan haaskaukseen, talous-, nälkä- tai ympäristöongelmiin ole luvassa helpotusta.