Elintarvikeketjulla näytön paikka

Elintarvikemarkkinavaltuutettu Olli Wikberg antoi torstaina kaksi suositusta ruokakeketjun kustannuskriisin ja kannattavuusongelmien helpottamiseksi (MT 12.8.).

Suosituksessa elintarvikeketjun sopimuskäytäntöjen tarkentamiseksi valtuutettu esittää, että kaikkiin pitkäkestoisiin toimitussopimuksiin lisätään selkeä hinnantarkistusehto. Lisäksi sopimusosapuolilta peräänkuulutetaan ratkaisuhakuisia neuvotteluita, joissa kaikki osapuolet ovat valmiita kompromisseihin.

Julkisen sektorin käytössä olevat sopimukset ovat usein jäykkiä, eivätkä ne huomioi osapuolten etuja tasapuolisesti, Wikberg huomauttaa. Valtuutettu painottaa, että ostajien on arvioitava, voivatko ne maksaa tavarantoimittajilleen korkeampaa hintaa nykyisellä kuluttajahintatasolla. Lisäksi teollisuuden on oltava aktiivisesti yhteydessä kauppaan ja muihin ostajiin sekä tavarantoimittajiin neuvottelujen avaamiseksi. Teollisuuden on myös varmistettava, että tuottajat saavat reilun osuuden teollisuuden myyntihintojen korotuksista.

Wikbergin toinen suositus keskittyy ruokaketjun toimijoiden väliseen yhteistyöhön. Elintarvikemarkkinavaltuutetun mukaan ketjun toimijoiden on lisättävä avointa informaation kulkua kumpaankin suuntaan ketjussa. Suosituksessa painotetaan myös saatavilla olevan tutkimus- ja markkinatiedon tehokkaampaa hyödyntämistä sekä maatalousyritysten välisen yhteistoiminnan lisäämistä.

Suositukset ovat erittäin tervetulleita. Jos ne saadaan ruokaketjussa laajasti käyttöön, parantavat ne markkinoiden toimintaa ja auttavat poistamaan vinoutumia, joita elintarkemarkkinoille on vuosien aikana pesiytynyt.

Erityisen tärkeää on avoimuuden lisääminen. Ketjun osapuolet tuottajista, kaupasta ja teollisuudesta ovat kokoontuneet Wikbergin johdolla tiiviisti. On syytä uskoa, että toimien tarpeellisuudesta vallitsee alalla laaja yksimielisyys, vaikka kyseessä ei olekan sitova osapuolia sitova lainsäädäntö.

Elintarvikeketjulla on nyt kokonaisuutena näytön paikka. Pystytäänkö suomalainen korkealaatuinen ruuantuotanto ja riittävä omavaraisuus turvaavaan vaikeissa olosuhteissa? Jos suositukset eivät näytä siirtyvän osaksi toimintatapoja, valtiovallan on puututtava ongelmallisiin käytäntöihin lainsäädäntöteitse.