S-ryhmä nakertaa kotimaisuutta
Pelkät puheet eivät enää riitä, jos kauppa S-ryhmän johdolla pääsee nakertamaan kotimaisen tuotannon perustaa.
Kotimainen teollisuus joutuu kilpailemaan S-ryhmän hyllytilasta yhä kovemmin. Kuva: Petteri KivimäkiAlkuviikossa ruokaketjussa koettiin myrsky tuotealtaassa, kun Maaseudun Tulevaisuus uutisoi S-ryhmän korvanneen Atrian possunfileen ulkomaisella tuotteella (15.4.).
Vaikka kyseessä on tässä vaiheessa vain yksi kotimainen tuote, joka on joutunut antamaan tilaa Tanskassa tuotetulle possunlihalle, asia ei ole merkityksetön.
S-ryhmä on iso toimija, joka tähän asti on kunnioittanut kotimaista tuotantoa. Tämän linjan murenemista erityisesti tuottajien ja teollisuuden puolella vahditaan tarkasti.
Kovin suuri ennustaja ei tarvitse olla, jos uskoo ulkomaisen tuonnin kasvavan. S-ryhmän siirtymisen kansainvälisen Coop-tuotemerkin käyttöön on otaksuttu olevan ennusmerkki tästä. Nyt se on possunlihan osalta käynyt toteen.
Asiantuntija Anne Kallinen tutkimuslaitos Kantarilta pitää trendin jatkumista todennäköisenä.
Kotimaisuus on edelleen suomalaisille tärkeää, mutta edullisuus ja maku ovat nousseet valintaperusteina suomalaisuuden ohi.
Myös kaupan omat merkit haastavat elintarviketeollisuutta tällä hetkellä rajusti.
Kauppa on saavuttanut ruokaketjun muista toimijoista yliotteen ja käyttää sitä nyt hyväkseen.
Valistunut kuluttaja on hyvä, mutta jämäkkä maatalousministeri olisi vielä parempi.
Hallitus on luvannut ottaa ruokaketjun reiluuttamisen käsittelyynsä, mutta ainakin toistaiseksi maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin (kd.) toimet asiassa ovat olleet puheen varassa.
Teollisuuden on joka tapauksessa varmistettava hintakilpailukykyään kaupan vaatimusten edessä. Teurastamoja on Suomessa liikaa ja ne eivät välttämättä toimi tehokkaasti.
Myös markkinoinnissa kotimaisten brändien on pystyttävä osoittamaan etunsa ulkomaisen tuotannon rinnalla.
Porsaiden saparot ja antibioottivapaus toteutuvat täällä, mutta lisäarvoa tuottajat tai teollisuus eivät siitä saa. Se on mennyt kaupalle ja kuluttajille.
Sotaa käyvässä Euroopassa hallituksen olisi kuitenkin tehtävä omavaraisuuden ja huoltovarmuuden varmistamiseksi osansa.
Tuontiruualle olisi vihdoin saatava samanlaiset vaatimukset kuin kotimaiselle tuotannolle. Samoin hallituksen olisi varmistettava, ettei kauppa vahvan markkina-asemansa turvin tukahduta kotimaista tuotantoa.
Kauppa ei tätä vastuuta itse kanna. S-ryhmän ruuan tuonnin lisääminen on siitä osoitus. Valistunut kuluttaja on hyvä, mutta jämerä maatalousministeri olisi vieläkin parempi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat










