Hallitus valitsi pakkoliitosten tien

Hallitus sai päätetyksi pitkällisen sisäisen painin jälkeen tulevia vuosia koskevan rakenneuudistuspaketin eli leikkauslistan. Julkisen talouden rahoitusaukko on tarkoitus kuroa umpeen vuoteen 2017 mennessä.

Alijäämä on vajaa viisi prosenttia kansantuotteesta. Suomi velkaantuu nykyvauhdilla lähes 10 miljardia euroa vuodessa. Hallitus tähtää toimillaan nyt siihen, että suhteellinen velkaantuminen pysähtyisi ja kääntyisi laskuun vuonna 2015.

Hallituksen tavoite on mitä kannatettavin. Kokonaan toinen asia on, että suuri osa toimenpiteistä jäi edelleen auki. Osa asioista lykättiin myös työmarkkinajärjestöjen harteille, ei vähäisimpinä eläkeikää koskevat päätökset. Hallituksen lista onkin pitkälti ”pitäisi tehdä” -luettelo sen asemesta että se olisi konkreettinen toimintaohjelma.

Julkisen talouden kuoppaa paikataan sekä työuria pidentämällä että hallinnollisilla uudistuksilla, jotka kohdistuvat paikallishallintoon.

Hallitus on yrittänyt saada aikaan kuntauudistusta, toistaiseksi laihoin tuloksin. Ylhäältä päin tapahtunut kuntien käskytys on kohdannut kunnallisissa päättäjissä ankaraa vastarintaa puoluekantaan katsomatta. Hallituksen aikeita rakentaa maahan uudenlainen kuntaverkosto, joka koostuu isäntäkunnista ja niihin liitettävistä renkikunnista, on pidetty jopa perustuslain vastaisena.

Poliittisella kentällä ollaan yhtä mieltä siitä, että kuntarakennetta on uudistettava. Useimmat päättäjät ovat kuitenkin sitä mieltä, että kehityksen täytyy tapahtua vapaaehtoista tietä. Hallitus sitoi kuitenkin sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen kuntaremonttiin. Ajatuksena on luoda niin suuria kuntia, että ne voivat kukin yksinään vastata perusterveydenhuollosta, osasta erikoissairaanhoitoa ja sosiaalipalvelujen järjestämisestä.

Matkan varrella on käynyt ilmi, että jättikunta-ajatus ei toimi käytännössä. Asiantuntijat laidasta laitaan ovat tyrmänneet kabineteissa piirretyt kartat mahdottomina. Seurauksena on ollut sote-sotku, jonka selvittäminen jäänee seuraavan hallituksen harteille.

Osana kuntapakettia hallitus teki kaksi merkittävää periaatteellista päätöstä. Hallitus avasi portit kuntien pakkoliitoksille ja päätti metropolihallinnon luomisesta pääkaupunkiseudulle.

Pakkoliitospäätös on iso periaatekysymys. Hallitus aikoo nyt toteuttaa väkisin isäntäkuntamallin niillä alueilla, joissa ympäristökunnat ovat kieltäytyneet liittymästä keskuskuntaan. Tällainen alue on esimerkiksi Turku.

Sosialidemokraatit ovat aiemmin vastustaneet pakkoliitoksia, mutta joutuivat nyt antamaan periksi kokoomukselle. SDP:lle tappio on nöyryyttävä. Vanha kuntapuolue SDP astui nyt pakottajien kelkkaan.

Pakkoliitoksiin turvautuminen kertoo, että hallitus on itsekin menettänyt uskonsa kuntauudistuksen läpimenoon. Pakkoon liittyy kuitenkin hallituspuolueiden kannalta suuri poliittinen riski. Jos pienissä kunnissa nyt alkavat vasaramarkkinat, näkyy tulos varmuudella seuraavissa eduskuntavaaleissa oppositiossa olevien keskustan ja perussuomalaisten kannatuksen nousuna.

Metropolihallinto on sen sijaan päätös oikeaan suuntaan. Metropolihallinto eli seutuhallinto Helsingin seudulle on vanha ajatus, jonka Seutuhallintokomitea esitti jo 1980-luvulla.

Ihmetystä herättää kuitenkin se, että hallitus päättää esittää seutuhallintoa pääkaupunkiin, mutta torjuu maakuntamallin muualla maassa. Hallituksen kuntapolitiikka ei ole pelkästään hapuilua. Siitä puuttuu logiikka kokonaan.