Suomi etsii kunnon kumppaneita

Viime päivät ovat olleet Suomen ulkopolitiikassa vilkkaampia kuin kymmeniin vuosiin. Merkittävin tapahtuma oli pikavauhtia järjestynyt presidentti Sauli Niinistön ja Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin tapaaminen, jossa sovittiin maiden välisten suhteiden tiivistämisestä.

Ne, jotka toivoivat Niinistön vierailun vievän Suomea nopeasti kohti läntistä puolustusliittoa Natoa, saattoivat pettyä. Niinistöllä oli tuliaisinaan viesti prosessien kehittämisestä, joilla Yhdysvallat, Suomi sekä Ruotsi vahvistavat yhteistyötään Venäjän uhan ja suoran sotilaallisen hyökkäyksen varalta.

Suomen Nato-jäsenyyden vastustajienkaan ei kannata Niinistön viesteistä vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä. Presidentti kertasi taas kerran Suomen valmiuden hakea jäsenyyttä, jos se parhaaksi nähdään. Hän myös totesi Suomen täyttävän varmasti Naton jäsenyyskriteerit.

On täysin mahdollista, että Suomi tulevaisuudessa hakee turvaa myös Natosta, mutta tätä askelta halutaan edelleen Mäntyniemessä harkita. Niinistön toiminta on perusteltua. Suomen kannalta on hyvä pitää edelleen kaikki mahdollisuudet avoinna.

Suora yhteistyö Yhdysvaltain ja Ruotsin kanssa voi olla nopeampaa ja tehokkaampaa kuin Naton jäsenyysprosessin aloittaminen keskellä kriisiä. Pitkään vellovaan kotimaiseen Nato-keskusteluun ei ole myöskään aikaa eikä välttämättä tarvettakaan.

Jos valtionjohto päättää hakea jäsenyyttä, enemmistö suomalaisista on asian takana. Suomalaiset ymmärtävät, että Nato-korttia voi käyttää vain kerran. Ajoituksen on silloin onnistuttava.

Myös Yhdysvalloille ja Natolle pohjoismaisten demokratioiden puolustaminen on tärkeää. Tämä voidaan tarvittaessa järjestää muutenkin kuin Nato-jäsenyyksin. On myös mahdollista, että lännenkään mielestä Suomen ja Ruotsin jäsenyyttä ei kannata nykyisessä tilanteessa kiirehtiä.

Ongelma Niinistön kuvaamissa prosesseissa ja pohjoismaisen puolustusyhteistyön tiivistämisessä Yhdysvaltain kanssa on epäselvyys siitä, tuleeko joku auttamaan ja millä tavalla, jos Venäjä hyökkää Suomeen. Moni näkee Naton antaman turvan yksiselitteisempänä ja ymmärrettävämpänä.

Suomen on edelleen varauduttava ulkoiseen uhkaan itse. Tämän lisäksi Suomi tarvitsee kunnon kumppaneita, jotka voivat oikeasti olla hyödyksi hädän hetkellä. Yhdysvaltoja parempaa vaihtoehtoa Suomelle tällä hetkellä ei ole.

Suomalaiset ymmärtävät, että Nato-korttia voi käyttää vain kerran. Ajoituksen on silloin onnistuttava.